A Circus Named Desire

Missä:Art Teatro Kustavissa, Salminiituntie 37

Milloin: Ensi ilta oli 7.7. 2016. Tästä linkistä  pääset katsomaan jäljellä olevat esitykset

Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus: Pauliina Räsänen

Komedia: Slava Volkov

Musiikki: Corinne Kuzma

Äänisuunnittelu ja projisoinnit: Joni Heinonen

Valot: ja Henri Hänninen

Esiintyjät:(aakkosjärjestyksessä) Fabian Galouye, Veera Kaijanen, Johanna Kohonen, Corinne Kuzma, Pauliina Räsänen, Saaga Volkova ja SlavaVolkov

Arvio: Kävin katsomassa esityksen torstaina 14.7. 2016. Lähdin Kustaviin Visit Turun järjestämällä bussikuljetuksella. Heillä on käytössään minibussi, johon pyörätuolia ei valitettavasti saa mukaan. Tällä kertaa apuvälineinäni olivat siis kyynärsauvat ja avustaja mukana. Avustajan saa mukaan matkaan avustajakortilla.

Matka sujui oikein mukavasti, kiitos siitä kuljettajallemme Eino Roosille. Voin lämpimästi suositella lippu + matkat + kakku ja kahvi -kombinaatiota, jonka varasin Visit Turun nettisivujen kautta. Matkalle lähdettiin näppärästi Aurakadun turistibussipysäkiltä. Auto ja kuljettaja odottivat meitä näytöksen ajan, joten paluukyyti Turkuun oli valmis heti kuin mekin olimme. Ajomatkan jälkeen saavuimme SirkusStudiolle, joka on korkea hirsirakennus. Tilan korkeus mahdollistaa huikeat trapetsiesitykset ja muut korkeutta vaativat taiteilut.

Kuva: Ruut Hokkanen / ArtTeatro

SirkusStudioon mahtuu 150 ihmistä katsomoon tai noin sata ihmistä pöytien ääreen. Katsojat ovat koko esityksen ajan varsin lähellä esiintyjiä. Itse istuin aika takarivissä, mutta silti osan aikaa esiintyjät olivat aivan kosketusetäisyydellä. Se tuo kyllä oman lisämausteensa esitykseen, kun pääsee ihan läheltä seuraamaan tasapainon ja kehonhallinnan taidonnäytteitä. Esityksessä oli myös hienosti otettu huomioon lapsikatsojat, jotka pääsivät ensimmäisille riveille, jotta näkisivät paremmin. Taitelijoiden kanssa sai myös jutella näytöksen jälkeen.

A Circus Named Desire kertoo tunteista ja unelmista. Lavan taakse heijastetaan mustavalkokuva/- seepiakuvavideota esiintyjistä ja ohjelmanumeroiden nimet. Katsottavaa on monessa paikassa: ensin on varsinainen lava ja lavan taakse heijastetut kuvat. Trapetsi ja nuorallakävelyt tulevat keskikäytävälle, jota molemmin puolin yleisö on. Musiikista vastaa ranskalainen Corinne Kuzma, joka soittaa tuttuja chansoneita muun muassa Edith Piafilta sekä omia sävellyksiään. Musiikki tukee esityksen tunnelmia hienosti.

Kuva: Ruut Hokkanen /ArtTeatro

Parhaiten tiivistän esityksen näin: huikeaa ja välillä henkeäsalpaavaakin taituruutta, kun sitä jännittää esiintyjän puolesta, että pysyyhän tuo varmasti tuolla. Hämmentyneisyyttä siitä, miten jotkin temput ovat edes mahdollisia. Ihastusta siitä, että noin taitavia ihmisiä on . Mitä sitä turhaan analysoimaan -- tämä on parasta kokea! Kotiin päästyä oli onnellisen pöllämystynyt olo. On päässyt kokemaan ja näkemään jotain ainutlaatuista.

Kuva: Ruut Hokkanen / Art Teatro

Esteettömyys: SirkusStudio ei valitettavasti ole esteetön, mutta jos vain pystyt kävelemään portaat ylös ja alas, niin pääset kyllä näytökseen. Portaat ylöspäin pääsin itse ja alastuloon sain apua itse esiintyjiltä.

Koetin miettiä erilaisia ratkaisuja, miten tuonne parhaiten pääsisi. Pyörätuolissa olevan lapsen voisi ehkä ottaa syliin ja kantaa yläkertaan ja sitten tuoda tuolin perästä. Ehkä. Pyörätuolissa olevan aikuisen kantaminen on taas toinen juttu. Kuka kantaisi, kun kannettavaa voi olla 40 kilosta reippaasti yli sataan kiloon. Ei ole myöskään tarkoitus että liikuntaesteisen henkilön saapumisesta saliin tulisi täällä tai missään muuallakaan erillinen ohjelmanumero. Näppärin ratkaisu, minkä keksin on seuraavanlainen: ArtTeatron väen voi kutsua esiintymään  jo valmiiksi esteettömään paikkaan. Miten olisi vaikkapa Ruusukorttelin juhlasali?