lauantai 30. kesäkuuta 2012

Värjäyskokeilut jatkuvat

Värjäsin lisää lankaa tämän viikon tiistaina. Nyt kelpaa blogata. Värjättäväksi päätyi lahjoituslankaa erään Ravelrylaisen sukulaisen vintiltä. Langat ovat pitkään maanneet omassakin varastossani, ja nyt värjäyksestä innostuneena niille löytyi uutta käyttöä. Langat ovat vanhan tuotannon Novita 7-veljestä. Tässä on ensin tarjolla kuvatarina ja kuvien jälkeen hajatelmia värjäyksestä.

Varaston pohjalta pengotut kerät

Samat kerät vyyhditettyinä, eikös ole hauskannäköiset?

Langat jäähtymässä värjäyksen jälkeen.

Uudelleen vyyhditetyt


Työtä varten kerityt

Kukkaa pukkaa.


Ensin laitoin langat 5 dl etikkaa 5 litraa vettä – liemeen oleentumaan muutaksi tunniksi. Aiemmin päivällä olin sotkun ja rumien sanojen saattelemana sekoittanut väriliemiä purkkeihin. Luvattoman paljon tuli sutattua ja hanskoissakin oli reikä, joten sormet ovat hitusen punakukertavat.Ei tosiaan kannata käyttää Ikean pyöreäkantisia pikkulasipurkkeja liemipurkkeina, kuumuuden vaikutuksesta kannesta tulee viutilo ja purkki vuotaa.Päätin aloittaa turvallisesti keltaisella väriliemellä, kuten värjäyspäivänäkin.

Ensimmäisenä liemeen pääsi kirkkaanvalkoinen vyyhti, siitä tulikin nopeasti pääsiäistipun keltainen. Laitoin samaan liemeen valkoisen ruskeilla pilkuilla meleeratun langan. Siitä tuli hieman sotkuisempi, harmaaseen taittava keltainen. Keltaiseen liemeen pääsi myös vaaleansininen pikku vyyhti. Sen olemus parani ainakin sata prosenttia sillä siitä tuli kaunis vaalea ruohonvihreä. Siirsin keltaisen liemen sivuun ja otin käyttöön gold-värin. Se nyt ei varsinaisesti ole kullanvärinen, pikemminkin lämmin keltainen. Kastoin molemmat vyyhdit tähän liemeen, kirkkaanvalkoisesta tuli kaunis, hieman oranssihtavan keltainen. Meleerattu lanka ei tuosta kovin paljon paremmaksi muuttunut. Sekoitin oranssin liemen ja laitoin meleeratun ja toisen, ruskea- ja oranssimeleeratun oranssiin liemeen. Jälkimmäisestä tuli kaamea.

Seuraavaksi sekoitin brick-liemen (punaruskea) ja oranssimeleerattu kaameus pääsi siihen. Tässä värivalinta osui kohdalleen. Samaan liemeen pääsi myös siniharmaameleerattu vyyhti. Sitä saikin liottaa pitkän aikaa ja väriä lisätä, jotta sininen peittyisi. Tätä vyyhtiä yritin myös oranssilla värjätä, mutta lanka ei jaksanut muuttua kuin hieman vihertäväksi. Tässä taitaa tulla havaittavaksi se tosiasia, että eri värit on värjätty erilaisiin pohjiin. Oranssiruskeameleerattua vyyhtiä uitin miltei joka liemessä jotka sekoitin: brick, pumpkin, brown, yellow, orange ja purple. Lopulta vyyhdistä tuli kaunis poltettu oranssi.

Huonoiten väriä otti 7-veljestä neliraita, ehdin jo epäillä, onko lanka veikkaa ollenkaa kun ei värjäänny? Se taitaa olla niin paljon käsiteltyä ja moneen otteeseen värjättyä tuo lanka. Kun kaikki muu menee pieleen, muista harmaa. Ensin yritin oranssia, ei tarttunut, sitten kokeilin purplea, siitä ei tarttunut kuin likainen sinisävy. Heitin samaan liemeen sekaan aimo annoksen ruskeaa ja annoin lillua melkein kaksikymmentä minuuttia. Tuloksena on vaihteleva ruskeanharmaa, nimeksi voisi antaa vaikka Kallio. Tähän en ole ihan tyytyväinen – hätiköinnin tulos. Kokeiluahan tämä on, ja nyt kokeilu antoi tuloksia.

Tekemällä oppii. Ensimmäinen vyyhti oli turvallinen keltainen. Noin kolmannen vyyhdin värjäämisen kohdalla aloin tavoittaa uudelleen tunteen siitä, että värjääminen on kivaa, tavallaan pääsin vauhtiin. Itse värjäys oli edelleen osin kuin pimeässä hapuilemista. Kasta vyyhti veteen ja katso mitä tulee, jos et pidä lopputuloksesta, värjää päälle jotain muuta. Siksi aloitin vaaleasta ja päädyin siniviolettiin eikä toisinpäin. Langoista ei tullut tuurilla yhteensopivia, mutta olisin toivonut vielä vähän lisää. Tästä lähden jalostamaan taitoa, en lähdekään hetsillään värjäämään villatakkini lankoja vaan teen erilaisia kokeiluja. Ei niin, että takista pitäisi tulla täydellinen, mutta en nyt kyllä ehdoin tahdoin lähde rumaa värjäämään. Värjäämäni langat pääsivät jo koukulle, niistä tulee Almond Blossom Bag.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Harrastelijavärjäystä


Meillä oli täällä Turussa toissa sunnuntaina harrastelijavärjäreiden kokoontuminen erään Ravelrylaisen luona. Saimme käyttää hänen kellariaan värjäystiloina ja tilat olivatkin mitä parhaimmat. Väkeä meitä oli hieman alle kymmenkunta ja mahduimme kaikki hyvin samoissa tiloissa toimimaan. Koko joukko oli innostunutta: ihanaa jännityksen ja onnistumisen tihinää. Tämä on kivaa, tätä lisää! Tää on niin hienoa, kattokaa tätä, ihan huikea väri! Kokeilimme sekä luonnonväreillä värjäystä että pääsiäsmunaväreillä värjäystä. Luonnonväreistä kokeilin raparperia. Koska meillä oli kuitenkin hyvin paljon lankaa, ei oma vyyhtini ottanut väriä kuin ihan hitusen. Luonnonväreistä oli tarjolla myös kokenillia. Keskityin kuitenkin pääsiäismunaväreillä värjäämiseen.

Kaksi kerää ylhäällä vasemmalla ovat alunperin kirkkaanvalkoista Anttilan Coralloa, siitä seuraava kerä beigeä Regiaa ja oikeassa laidassa vaaleanharmaata vanhaa 7-veikkaa. Vielä vyyhdillä oleva lanka on Hjerte Sockia.


Kädessäni oleva pikkuvyyhti on erilaisilla jälkiliemillä värjättyä vaahterankukan väristä ihanuutta. Olin vallan yllättynyt, miten vahvasti värjäyskärpänen puraisikaan, sillä en aiemmin ole ollut värjäykseen päin kallellaan. Olen ajatellut, etten vaan osaa. Nyt heräsi halu kokeilla erilaisia värisekoituksia ja "väriperheitä", samaan pohjaan tehtyjä erilaisia, mutta samanlaisia. Otin siis härkää sarvista ja kävin mennä viikolla ostamassa värejä, ja Sittarista tarttui mukaan luonnonvalkoista seiskaveikkaa villatakkiin raitalangaksi.

Haluan vielä kiittää emäntää väreistä ja muista tarvikkeista sekä uskomattoman hyvistä ruokatarjoilusta. Kaikkia mukana olleita haluan kiittää hurjan hyvästä seurasta ja ilon pisaroista. Ei tarvinnut arkisia murheita miettiä ollenkaan. Otetaanhan joskus uusiksi! Toisen mukana olleen värjäyskuvauksen voit lukea täältä

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Cerin Amroth


Uusin valmistunut huivini on Janel Laidamanin suunnittelema Elysium. Nimi kalskahtaa hienolta ja suurelliselta ja sitähän se onkin. Haadessa sijaitsevat Elysionin kentät ovat antiikin Kreikan onnela, jossa on ikuinen kevät. Halusin omalle huivilleni vähintään yhtä suureellisen nimen ja koska tämä huivi tulee käytettäväksi rakkaan ystäväni häissä oli luonteva nimivalinta Cerin Amroth. Amrothin kukkula sijaitsee Lothlórienissa. Cerin Amroth on paikka, jossa Aragorn ja Arwén aikanaan
tapasivat.

Täällä kukkivat aina kuihtumattomassa ruohossa keltainen elanor ja kalpea niphredil. ---   Arwen vanimelda, namárië! hän sanoi, ja sitten henkäisi syvään, palasi ajatuksistaan, katsoi Frodoon ja hymyili. Täällä on haltiavallan maanpäällinen sydän. J. R. R. Tolkien

Olen tähän huiviin kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen ja erityisen tyyväinen ole itse muokkaamaani reunan keskuskuvioon. Muokkaus sai alkunsa siitä, kun en muistanutkaan tehdä tarvittavaa toista toistoa keskikuvioon ja halusin kuitenkin jotain erityistä.



 Tämä voisi olla alkuna jopa jonkin oman suunnittelulle. Toivoisin, että ne omat suunnitelmat veisivät jotenkin vahvemmin mukaan. Etteivät ne olisi vain sellaisia toiveen höytyviä. Jos mä sitten joskus....Suunnittelu vaatii uskallusta epäonnistua, onko perfektionistilla sitä?