keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Neule: Albion-sukat

Sukat jalassa. Kesäauringossa. Parvekkeella.



Sain hiljattain valmiiksi sukkaparin. Malli on nimeltään Albion. Se oli toukokuun mysteerisukkana Ravelryn Sock Knitters Anonymous - ryhmässä. Jos mysteerisukat neuloo määräajassa eli kahdessa kuukaudessa ja ilman muutoksia ohjeeseen, saa osallistua arvontaan, jossa voi voittaa lisää lankaa.


Mysteerisukka on viikon välein ilmestyvistä vihjeistä koostuva ohje. Sukassa on yleensä neljä osaa ja ne seuraavat toisiaan varsin ennalta-arvattavassa järjestyksessä. Tämän mysteerin teki puoleensavetäväksi suunnittelijan esittelyteksti:

"Koska tämän on tarkoitus olla mysteerisukka, olen kirjoittanut vihjeet niin, että jokaisessa niistä esitellään jokin uusi tekniikka , jota ei voi päätellä sitä edeltävistä osista. Tästä syystä vihjeet ovat keskenään eri mittaisia. Viimeinen vihje on monimutkaisin ja pisin, mutta koska se on viimeinen, niin ei ole kiirettä neuloa sitä loppuun ennen seuraavaa vihjettä."(Vapaasti suomennettu sukkamallin sivulta.)

Uudet tekniikat kiinnostavat aina, joten ei kun neulomaan vaan! Näissä sukissa minulle oli uutta se, että kantapää neulotaan lähes kaikilla varren silmukoilla eikä puolella varren silmukoista kuten yleensä. Näin neuloen saa sukanvarren kuvion jatkumaan pystysuorana myös kantakiilan ajan. 

Sukanvarren kuvio jatkuu pystysuorana myös kantakiilassa.


Kantapään käännös neulotaan ihan tavalliseen tapaan. Sitten poimitaan silmukat sukan kummaltakin sivulta ja neulotaan kantakiilan kavennukset lyhennetyin kerroksin. Kavennuksien paikka on jalkapöydän päällä. Tällainen muotoilu antaa hienoja mahdollisuuksia kuvioiden suunnitteluun. Ainoa miinuspuoli jonka keksin on se, että näin joutuu neulomaan tasona aika paljon. On toki makuasia, haittaako se vai ei.

Tässä sukassa oli myös juuri sopiva määrä kirjoneuletta. Valitsin värit, jotka mielestäni sopivat hyvin toisiinsa ja keskenään yhteen. Valitsemani väriyhdistelmä ei kuitenkaan tuo kirjoneulekuviota parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Näitä sukkia neuloessa sain hyvän oppitunnin värien käytöstä neuleessa. Lopputulos on mielestäni  kuitenkin hyvä ja väriyhdistelmä on iloinen ja raikas. Kuviolankoja kului varsin vähän: 2 - 6 grammaa per väri, joten tähän voi hyvin käyttää pienet jämäkerät.



Albion-sukissa on käytetty useita Brittein saarten perinteisiä neuletekniikoita. 







lauantai 1. heinäkuuta 2017

Neule: Sock of Ages



Löysin varastoja kolutessani kevättalvella 2012 aloittamani projektin. Valmiina oli yksi sukka ja hieman yli kärjen verran toista. Sukkkamalli on  A Tad Bit O' Plaid.



Sukka ja sotkusukka.


Keskenjäämisen syyt ovat nyt selvillä. Yksi niistä on yllä kuvassa näkyvä viiden langan lankasotku. Minulla on tainnut mennä hermo monella langalla työskentelyyn! Toinen syy on se, etten ole osannut päättää, haluanko näistä polvisukat vai en.


Aloitin neulomisen urheasti uudestaan! Nyt raitalankojen käsittelykin sujuu jo paremmin. Käytössä olevan langan pidän neuleen oikealla puolella ja loput neljä lankaa odottamassa vasemmalla.

Neljä lankaa vasemmalla, yksi oikealla.


Sukan teräosa ja kantapää tuli lopulta neulotuksi miltei yhden päivän aikana. Silmukoita on tosin kerroksella perin vähän, vain 56.

Polvisukat vai ei?
Kaikkia sukkamalleja ei ole tarkoitettu muunnettavaksi polvisukiksi. Olen aika varma, että tämä malli kuuluu niihin. Jälkikäteen virkattavat pystyraidat luultavasti tiivistävät neulosta sen verran, että pelkät pohjelisäykset eivät riittäisi muokkaamaan näistä polvipituisia. Varmemmaksi vakuudeksi päävärin lanka ei myöskään riitä niin pitkälle.

Mitä vielä pitää tehdä?
Nyt on jäljellä oikean sukanvarren tekeminen loppuun. Sen lisäksi vasemmasta sukasta on purettava ja tehtävä uudestaan kolme oikein - yksi nurin -joustinneule, koska se ei riitä pitämään sukkia ylhäällä. 

Toivottavasti jo tässä kuussa näemme nämä sukkakaunokaiset valmiina ja käytössä!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Teatteriesitys: Liisa Ihmemaassa

Kuva: Mika Nurmi Photography


Missä: Ruskon kesäteatterissa, Vanhatie 11

Milloin: Ensi-ilta oli sunnuntaina 4.6. 2017. Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset.

Kävin katsomassa ensi-illan sunnuntaina 4.6. Tähän näytökseen sain kutsuvieraslipun.

Ilma oli poutainen ja lämpimähkö. Tänä keväänä ja alkukesällä on ollut huomattavan viileää, joten mukana olivat hanskat ja kaulahuivi sekä yllä lämmin takki eikä siinä ollut yhtään liikaa . Varaa siis mieluummin mukaan yksi ylimääräinen kerros lämmintä, kuin yksi liian vähän. Ruskon kesäteatterissa on katettu katsomo, joten katsojaa ei haittaa vaikka vähän sataisikin. Näytelmään se kenties tuo jotain lisää?

Esityksen kesto: Noin 1 h 45 min väliaikoineen

Ikäraja: Ei ikärajaa

Käsikirjoitus: alkuperäinen käsikirjoitus Lewis Carroll, sovitus näytelmäksi Pentti Pesä ja Pekka Ojamaa

Ohjaaja: Pauliina Salonius

Musiikin sävellys ja äänitehosteet: Jouni Lehtonen

Musiikin sanoitus: Jouni Lehtonen ja Eikku Flinkman

Ääniteknikko: Vili Hokkanen

Puvustus: Tarja Siirtola-Virta

Lavastus ja tarpeisto: Katri Uuttu

Maskeeraus: Milana Keskikastari

Esiintyjät: (aakkosjärjestyksessä) Aava Aaltonen, Mimosa Ahde, Elena Blomqvist, Iida Blomqvist, Liina Flinkman, Tom Flinkman, Venla Hietaharju, Enni Huhtala, Sanni Huhtala, Mikko Jäästö, Kristiina Koljonen, Emilia Mäkilä, Sanna-Kaisa Nurminen, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Toni Rautio, Riitta Sahla, Vili Suonpää ja Lotta Uuttu.

Kuva: Mika Nurmi Photography
Näytelmästä:

Olen lukenut Liisa-kirjani moneen kertaan ja nähnyt Walt Disneyn ja Tim Burtonin versiot Ihmemaasta. Odotin suurella mielenkiinnolla, millainen Ihmemaa Ruskolle on luotu ja mitä siellä tapahtuu.

Luvassa on satu, jossa tapahtuu kaikenlaista kummaa. Tarina alkaa siitä, kun Liisa putoaa kaninkoloon ja saa kutsun Kuningattaren puutarhajuhliin. Sitten kaikki alkaa muuttua! Katsoja saa ällistellä ja hämmästellä Liisaa ja Liisan kanssa. Sekä aikuiselle että lapselle löytyy naurun ja miettimisen aihetta, samastakin tapahtumasta eri tasoilta.

Lavastus on kirkasvärinen ja kukallinen ja sieltä löytyy pieniä yllätyksiä. Yksityiskohtaiset, runsaat ja paikoin humoristisetkin puvut lisäävät tarinaan säihkettä  ja sadunomaisuutta. Liisan suurentumiset ja pienentymiset on tehty oivaltavasti.

Näyttämön tapahtumissa tulee seuranneeksi ainakin yhtä paljon itse tarinaa kuin sen puitteita. Liisan seikkailuissa ei ole varsinaista juonta, mutta alku ja loppu niillä on. Katsoja voi itse miettiä, mitä oikein tapahtuikaan.

Kuva: Mika Nurmi Photography



Näytelmän ohjaaja Pauliina Salonius kirjoittaa Liisan käsiohjelman esipuheessa että:
 "Ruskon kesäteatterin toiminta on vahvasti yhteisöllistä. Se yhdistää joka kesä eri ikäisiä ihmisiä toimimaan yhdessä saman tavoitteen hyväksi. Tänä kesänä Ruskon kesäteatterin konkarit saavat rinnalleen monta ensikertalaista. Kaikki ovat heittäytyneet mukaan suurella sydämellä, ja yhdessä tekemisen riemu on ollut suurta"


Tämä yhdessä tekemisen riemu sekä ilo näyttelemisestä välittyy  katsojalle vahvana. Erityisesti haluan nostaa esiin pienen Murmelin (Sanni Huhtala) ja Kaalimadon (Emilia Mäkilä). Kaikki näyttelijät yhdessä luovat Liisan Ihmemaan ja ylläpitävät sitä.


Esteettömyys: Tulin näytökseen pyörätuolilla. Nousevan katsomon kaltevaan portaikkoon luodaan tukilaudan avulla tasainen istumapaikka. Avustajani pääsi viereeni istumaan. Näkyvyys oli erinomainen. Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolista etukäteen, jotta he osaavat varautua.

Ruskon kesäteatterin pyörätuolipaikka


Jos tulet paikalle ilman avustajaa, voi pehmeässä hiekkamaastossa kelaaminen olla hieman raskasta, mutta henkilökunta auttaa varmasti. Kesäteatterin kahvio on sekä ulko- että sisätiloissa. Kesäteatterin tiloista löytyy myös inva-wc.