Ruskon kesäteatteri: Tippukivitapaus

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Missä: Ruskon kesäteatterissa (Vanhatie 11, 21290 Rusko)

Milloin: Ensi-ilta oli sunnuntaina 2.6.2019. Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset.

Kävin katsomassa esityksen ensi-illassa sunnuntaina 2.6.2019 klo 18.30. Ilma oli pääosin aurinkoinen mutta iltaa kohden jo viileämpi. Ruskon kesäteatterin katsomo on katettu, joten pieni sadekaan ei olisi haitannut. Vaihtelevien kesäolojen ja tuulen takia on silti syytä varustautua riittävällä vaatetuksella varsinkin iltanäytöksiin.

Esityksen kesto: Noin 2 h 05 min väliajan kanssa.

Ikäraja: Ei ikärajaa, suositusikäraja yli 3-vuotiaille.

Käsikirjoitus: Laura Ruohonen

Ohjaaja: Pauliina Salonius

Musiikin sävellys: Anna-Mari Kähärä

Musiikin toteutus: Jouni Lehtonen

Koreografia: Marko Carlson ja Pauliina Salonius

Ääniteknikko: Esteri Mäkinen

Lavastus ja tarpeisto: Tarja Siirtola-Virta ja Elena Blomqvist

Papupurkki: Jorma Rand

Lavastusmaalaus: Sanna Wilson

Puvustus: Tarja Siirtola-Virta

Maskeeraus: Näyttelijät

Lehdistökuvat: Katri Alajärvi

Esiintyjät: (aakkosjärjestyksessä) Aava Aaltonen, Mimosa Ahde, Iida Blomqvist, Eikku Haahti, Sanni Huhtala, Mikko Jäästö, Julius Kalliokoski, Kristiina Koljonen, Emilia Mäkilä, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Anni Rantala, Riitta Sahla, Vili Suonpää, Pirkko Toivonen ja Jade Vainio.

Laulua, sanaleikkejä ja suuria tunteita

Tippukivitapaus on uusi koko perheen musikaali, joka perustuu Laura Ruohosen samannimiseen runoteokseen. Teoksen musiikin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä. Suomen kantaesitys oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä marraskuussa 2017. Ruskon kesäteatteri on ensimmäinen teatteri, joka esittää Tippukivitapauksen kantaesityksen jälkeen.

Tippukivitapaus on kertomus pienen pavun matkasta etsimään maailman parasta piiloa ja siitä, mitä sitten tapahtui. Seija Soija (Iida Blomqvist) joutuu hukkaan ottovanhempiensa tavarakaaoksessa. Setä ja Täti Soija eivät huomaa Seijan kadonneen. Tästä harmistuneena rohkea pikku papu päättää etsiä maailman parhaan piilopaikan. Matkansa alussa Seija kohtaa ujon Hujopin (Julius Kalliokoski), joka lähtee hänen kanssaan piilopaikkaa etsimään. Etsintä vie kaksikon monenlaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, seikkailuihin ja kommelluksiin. Matkallaan he tapaavat muita värikkäitä hahmoja ja ovat hetken mukana näiden maailmassa. Samalla he oppivat jotain itsestään ja toisistaan.

Viime syksynä Kaarina-teatterin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa säätyläisneito Lydia Bennettiä ja upseeri George Wickhamia esittäneet Iida Blomqvist ja Julius Kalliokoski ovat nyt päässeet Tippukivitapauksessa aivan erilaisiin rooleihin. Kalliokosken ja Blomqvistin roolityöt tukevat hienosti toisiaan.

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Seikkailussa heitä seuraa myös lentämään opetteleva pikkuinen Tukaani (Sanni Huhtala). Sanni Huhtala on valloittava Tukaanin roolissa. Tukaani ei paljoa puhu, mutta hän on kaikessa mukana. Sivurooleissa nähdään Laura Ruohosen runokirjoista ja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta Yökyöpelit tuttuja hahmoja. Pirkko Toivonen tuo näyttämölle lempeän ja hiukan höpsön Mahtimummeli Päätäi Väätäisen. Pidin erityisesti hänen roolipuvustaan ja siitä, miten ”ylimääräinen” käsipari toimi. Agenttinero Naruna nähdään Hannu Pajunen, joka on tänä keväänä esittänyt Teatteri Akselissa myös toista mestarietsivää eli Hercule Poirotia. Tässä näytelmässä Pajunen pääsee Narua paremmin esille Mursuportieerin roolissaan. Mikko Jäästö tekee mainion kaksoisroolin setä Soijana ja raakalais-öllökki Karmu Gurmeena.

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Olen käynyt neljänä vuonna peräkkäin katsomassa Ruskon kesäteatterin näytelmät. Ruskolta on jäänyt vahvimpana mieleen yhdessä tekeminen ja hyvä tunnelma. Pidän siitä, että rooleja löytyy sekä kokeneemmille että uudemmille näyttelijöille. Neljän vuoden aikana on ollut ilahduttavaa seurata nuorten näyttelijöiden kasvua ja muuntautumiskykyä.

Kaikissa katsomissani näytelmissä on ollut paljon joukkokohtauksia. Yhdessä tekeminen sekä erityisesti yhdessä laulaminen ovat Tippukivitapauksen vahvuus. Lauluissa on monen monta tyylilajia, silti tavalla tai toisella niissä kuuluu kansanmusiikki. Esimerkkeinä hyvin erilaisista lauluista ja niiden runoista ovat Diktaatta, Suuruudenhullu Rusina ja Tulivuoren kuumat kyyneleet.

Mulle kuuluu kaikki valta: yksinvalta tasavalta itsevalta vinovalta Lisää kahmin kaikkialta - vaikka vessanpytyn alta silloin tuntuu mahtavalta! Lausui Taatta kaikkivalta, istuimeltaan huojuvalta.

Vuori itkee laavaa kivisydämen haavaa. Vaan tällä haavaa kasvaa kyyneleet naavaa.

Diktaatassa aikuiskatsoja voi tunnistaa useammankin menneen ja nykyisen yksinvaltiaan. Samalla ruttuinen vessaharjan kanssa heiluva rusina on varsin hauskaa katsottavaa. Laulu on kuin esittelyaaria oopperassa, jossa hahmo kertoo kuka on ja mitä tekee. Tulivuoren kuumat kyynelet on kaunis ja melankolinen duetto. Kohdasta kasvaa kyyneleet naavaa tulee mielikuva siitä, että on itketty niin kauan, että kyynelilläkin on naavaparta. Kummankaan laulun tunnelmissa ei kuitenkaan viivytä kovin kauan. Iloiset ja vakavat aiheet ovat hyvin tasapainossa.

Musikaalin puvustus on iloinen ja valloittava. Puvustaja Tarja Siirtola-Virta kertoi, että hän sai ohjeet siitä, että tv-sarjasta tuttujen hahmojen eli Seija Soijan, Ujon Hujopin, Mahtimummeli Päätäi Väätäisen, Agenttinero Narun sekä suuruudenhullun rusinan piti olla ennalta tunnistettavia. Muutoin puvustuksessa oli vapaat kädet. Suosikkini puvustuksesta on maailman vanhin pizza toukkineen kaikkineen.

Elena Blomqvist kertoi myös lavastuksessa olleen haasteita, koska Ruskolla ei ole käytettävissä samanlaista tekniikkaa kuin Kansallisteatterissa. Ruskolaiset ovat vastanneet haasteeseen hyvin ja lavastus jättää tilaa myös mielikuvitukselle.

Koska isotkin produktiot muuntuvat mainiosti Ruskon teatterilavalle, olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisen version Ruskon kesäteatteri saisi aikaiseksi vaikkapa Kesäyön unelmasta. Siinä olisi aineksia sekä lapsia että aikuisia kiehtovaan hullutteluun ja mielikuvituksellisiin roolituksiin. Onhan Tippukivitapauksen ohjannut Pauliina Salonius kunnostautunut Shakespeare-ohjaajana esimerkiksi Salon teatterin taannoisessa Macbethissa.

Esteettömyys:

Ruskon kesäteatterin katsomossa on kaksi pyörätuolipaikkaa katsomon päädyissä. Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolipaikan tarpeesta etukäteen lippua varatessa.

Katsomon portaikkoon saadaan luotua tasainen istumapaikka tukilaudalla johon pyörätuoli nostetaan. Noston avuksi tarvitaan avustajaa sekä teatterin väkeä, joka on ystävällisesti auttanut useana vuonna.

Kesäteatterin tiloissa on inva-wc. Kahvio on sekä ulko- että sisätiloissa.

Elokuva-arvio: Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsody

(2018)

Ohjaus: Bryan Singer, Dexter Fletcher

Käsikirjoitus: Anthony McCarten
Pääosissa: Rami Malek, Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Allen Leech, Aaron McCusker

Kesto: 134 minuuttia
Ikäraja: K12
IMDB- linkki: https://www.imdb.com/title/tt1727824

Epätasainen elämäkertaelokuva Freddie Mercuryn elämästä ja Queen-yhtyeen vaiheista

Olen armoton Queen -fani, joka on ala-asteella opiskellut englantia muun muassa Miraclen ja Innuendon levynkansista. Jos minulla olisi aikakone, niin matkustaisin jonnekin 70-luvulle kuuntelemaan Queen II -levyn keikkaa.

Queenin ja Freddie Mercuryn vaiheista kertovalla elokuvalla Bohemian Rhapsodylla oli pitkä ja vaikea tie elokuvateattereihin. Näyttelijöitä vaihtui ennen kuvauksien alkamista ja varsinainen ohjaaja Bryan Singer jätti työnsä kesken erinäisten syytöksien takia. Hänen työnsä vei loppuun Dexter Fletcher. Elokuvaan vaikuttivat vahvasti myös Queenin jäsenet Brian May ja Roger Taylor. He ovat itse olleet läsnä tapahtumissa ja heillä on paljon sisäpiirin tietoa, toisaalta he saattoivat myös vaikuttaa siihen mikä jätetään kertomatta.

Minua ei haittaa, että elokuvassa on otettu paljon vapauksia esimerkiksi kappaleiden julkaisuajankohdan tai muiden yksityiskohtien suhteen. Elokuvan ei ole tarkoituskaan käsitellä Queenin tai Mercuryn kaikkia vaiheita. Teoksesta on haluttu rakentaa hyvän mielen elokuva eikä dokumentti. Tietyt vaiheet kuitenkin ohitetaan joko kokonaan tai erittäin pintapuolisesti. Samalla hyvin olennaisia mutkia on vedetty dramaattisuuden vuoksi suoriksi.

Elokuvassa annettiin ymmärtää, että Freddien sooloura aiheutti bändin välirikon ja että bändillä oli takanaan vuosien tauko yhdessä soittamisesta ennen Live Aid -konserttia. Todellisuudessa May ja Taylor julkaisivat soololevynsä ennen Freddietä. Queenin edellinen kiertue oli loppunut kahdeksan viikkoa aikaisemmin. Konsertissa soitetut kappaleet olivat Bob Geldofin toiveesta Queenin tuttuja hittejä, jotka bändi olisi osannut soittaa vaikka silmät kiinni.

En pitänyt siitä, miten Freddien HIV-tartunnasta lypsettiin yleisöltä tunteita. Ehkä tilanne oli oikeastikin tuon kaltainen, mutta ei tapahtunut tuolloin. Silti katsoja liikuttuu, mutta oikeastaan väärässä kohdassa. Myös Live Aid -konsertista oli tehty Live-AIDS -konsertti. Sitä Freddie tuskin olisi halunnut! Hän kertoi sairaudestaan bänditovereilleen vasta paljon myöhemmin eikä edes tiennyt sairaudestaan Live Aidin aikaan.

Tieto HIV-tartunnasta luo pitkän varjonsa koko hyväntekeväisyyskonsertin ylle ja antaa siinä soitetuille kappaleille sellaisia hyvästijättämisen sävyjä, joita niissä ei ole. Live Aidin jälkeen Queen kävi vielä kiertueella ja teki kaksi levyä. Elokuva päättyy konsertin päättymiseen ja lopputeksteissä kerrotaan Freddien kuolemasta. Olisi ehkä kannattanut jatkaa elokuvaa viimeisen levyn tekemiseen asti.

Koskettavinta elokuvassa oli Freddien korskean ulkokuoren alla piilevä yksinäisyys ja nuoren Freddien sisäinen epävarmuus, jota Rami Malek tulkitsi onnistuneesti. Malek voitti elokuvasta parhaan miespääosan Oscarin ja on voittonsa ansainnut. Myös muut bändin jäseniä esittävät näyttelijät tekevät kelpo roolisuoritukset, samoin kuin Freddien nuoruusvuosien morsianta esittävä Lucy Boynton sekä Freddien loppuvuosien kumppania Jim Huttonia esittävä Aaron McCusker.

Elokuvan musiikki voitti kaksi Oscaria ja leikkaus yhden. Erityisesti musiikkipalkinnot ovat ansaittuja. Sitä paitsi mitä muuta musiikki voi olla kuin hyvää, jos se on Queeniä?

Tampereen Työväen Teatteri: Myrsky

Kuvassa: Jari Ahola, Matti Pussinen-Eloranta, Juhani Laitala,
Miia Selin, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Aimo Räsänen ja Janne Kallioniemi

Missä: Tampereen Työväen Teatterissa.

Milloin: Ensi-ilta oli 24.1.2019. Viimeinen esitys on 24.4.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle. Tätä kirjoittaessa Myrskystä on jäljellä enää kolme näytöstä.

Kävin katsomassa esityksen lauantaina 23.3.2019.

Esityksen kesto: Noin 2 h 20 min väliaikoineen.

Ikäraja: Ei ikärajaa.

Alkuperäisteos: William Shakespeare.

Ohjaus ja sovitus: Tiina Puumalainen.

Suomennos: Paavo Cajander.

Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Pekka Siistonen.

Valosuunnittelu: Eero Auvinen.

Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen.

Pukujen ja hahmojen suunnittelu: Teppo Järvinen ja Tiina Puumalainen.

Kampausten ja maskien suunnittelu: Pepina Granholm.

Esiintyjät: Pentti Helin (Prospero.), Jaana Oravisto (Ariel), Maija Lang (Miranda), Saska Pulkkinen (Ferdinand), Verneri Lilja (Caliban), Jyrki Mänttäri (Trinculo), Samuli Muje (Stephano) Miia Selin (Adriana), Juhani Laitala (Alonso) Janne Kallioniemi (Sebastian), Aimo Räsänen (Antonio), Matti Pussinen-Eloranta. (Gonzalo) ja Jari Ahola (Francisco).

Muissa rooleissa: (aakkosjärjestyksessä) Taru Kallio, Karla Keinonen, Laura Linna, Eero Löövi, Ninni Niemikunnas ja Konsta Reuter.

Päätin jälleen rohkeasti ylittää ennakkoluuloni ja lähteä katsomaan modernia versiota Shakespearen Myrskystä. Edellinen näkemäni Myrsky oli Kansallisteatterissa 1995 ja Prosperona Esko Salminen. Tiesin siis Tampereelle lähtiessäni suunnilleen, mitä Myrskyssä tapahtuu, mutta en odottanut mitään. Ennakkotietona oli, että Tampereen Työväenteatterin Myrsky käsittelee ilmastonmuutosta, joten hienoisena pelkona oli, että näytelmä löisi katsojaa ympäristöasioilla päähän. Pelko oli turha.

Miksi mennä katsomaan sama näytelmä uudestaan, voisi joku kysyä. Siksi että jokainen katsomiskerta on erilainen ja jokainen näytös on erilainen. Välissä kulkee aika, joka vaikuttaa tulkintoihin ja muuttaa niitä.

Tampereen Työväen Teatterin Myrskyssä on otteita eräistä muista Shakespearen näytelmistä sekä Sonetista 116, josta alla katkelma. En tuntenut sonettia entuudestaan, mutta se vaikutti suuresti siihen, millaisena näytelmän koin. Myrskyssä kerrotaan monta tarinaa ja niitä on tulkittu lukemattomien kehysten kautta. Mitä jos tarinan tulkitsisi rakkauden kautta?

Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi

niittää poskien ja huulten hehkun,

rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan

vaan kestää päiviemme loppuun asti.

Jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,

en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.

(Suomennos Kirsti Simonsuuri.)

Neljä tarinaa roskasaarella

Shakespearen Myrsky luetaan kuuluvaksi komedioihin. Tämä siksi, että komedian lopussa kaikki eivät kuole. Määritelmä on hieman yksiulotteinen, ja tunnistin neljä pienoisnäytelmää yhden suuren sisällä: farssi, kostonäytelmä, tragedia-juonittelu ja romanssi.

Vallassa ja kaiken taustalla on velhoruhtinas Prospero, joka hallitsee saartaan kiistämättömänä yksinvaltiaana. Prosperon vallassa on myös ilmanhenki Ariel, joka täyttää Prosperon suurta suunnitelmaa. Jaana Oravisto tulkitsi Arielia lempeän myötätuntoisesti ja inhimillisempänä kuin suurin osa muista hahmoista, vaikka ilmanhenki ei ihminen olekaan. Näytelmäsovituksen tulkinta oli, että valta uuvuttaa tai korruptoi, sillä sekä Prospero että Napolin kuningas Alonso olivat valtaansa väsyneitä ja Prosperon veli Antonio oli vallanhimonsa turmelema.

Saaren sivullisia ovat Prosperon katkera palvelija Caliban, vallananastajaruhtinas seurueineen, kestokännissä oleva hoviväki sekä herkkä nuori prinssi Ferdinand, jotka ovat eksyneet eri puolille saarta. Kiinnostaisi tietää, minkä muotoinen saari on, kun kaikki tuntuvat kiertävän siellä ympyrää? Vaikka he eivät sitä alussa tiedäkään, niin heillä kaikilla on oma osansa Prosperon suunnitelmassa. Osan kohdalla roolina oli tosin lähinnä farssimainen möykystys joka vei hetkittäin terää syvemmiltä teemoilta.

TTT:n Myrskyssä siteerataan edellä mainitun Sonetti 116:n lisäksi Romeo ja Julia -näytelmää sekä Hamletia. Mirandan ja Ferdinandin salamarakastuminen on juuri niin epäuskottava, että sitä sopii maustaa romanttisella tekstillä ja pukea se sanoiksi Romeon ja Julian kautta. Odotin mielenkiinnolla, mitä Hamletin kohtaa siteerataan. Minulla oli siihen kaksi veikkausta, joista toinen osui oikeaan ja sopi kohtaukseensa oikein hyvin.

Hamletia esitetään samaan aikaan Turun kaupunginteatterissa jossa kävin sen katsomassa maaliskuussa 2019. Nyt on siis ollut mahdollista kuulla sama monologi kahdella suurella näyttämöllä. Aika harvinaista! Turun ja Tampereen Shakespeare -tulkinnoissa on muutakin yhtäläisyyksiä, jotka selviävät jos käy katsomassa molemmat.

Esteettömyys

Teatteri pyytää mainitsemaan erityistarpeista kuten pyörätuolipaikasta jo lippua varatessa ja varaamaan liput hyvissä ajoin ennen esitystä, koska pyörätuolipaikkoja on rajallinen määrä. Avustajan lipun hinta TTT:n omiin esityksiin on puolet peruslipun hinnasta. Teatterilla on oikein hyvä saavutettavuussivu, johon pääsee tästä linkistä. Alla vielä muutama huomio esteettömyydestä:

Esteetön sisäänkäynti teatteriin on Satamakadun puolella. Ulko-ovet avautuvat automaattisesti. Suurelle näyttämölle pääsee hissillä. Pyörätuolipaikkoja on kaksi permannolla ja yksi kummassakin taka-aitiossa. Oma paikkani oli permannolla, kuudennella rivillä. Siitä on hyvä näkyvyys näyttämölle.

Toimiva induktiojärjestelmä on sisäänrakennettuna katsomoon. Teatterissa on saatavana induktion kuuluvuuskartta. Erillistä induktiokaulasilmukkaa ei tarvita vaan kuulokojeen oma T-asento toimii hyvin. Syystä tai toisesta induktion kuuluvuus on parempi kuin Turun kaupunginteatterissa samalla laitteella testattuna. TTT muistuttaakin että induktion kuuluvuudessa voi olla eroja laitteista riippuen.

Vapaaehtoinen lähimmäisavustaja

Tampereen Työväen Teatterilla on aivan huikea palvelu, toivon että muut teatterit ottavat heistä mallia!

Teatterilla on sopimus Mummon Kammarin kanssa siitä, että jokaiseen Suuren näyttämön näytökseen on pyörätuolia tai muuta liikkumisen apuvälinettä käyttävälle vapaaehtoinen avustaja. Avustajamme kertoi, että Mummon Kammarilla on keväisin ja syksyisin kokous, jossa sovitaan koko esityskauden avustusvuorot.

Vapaaehtoinen avustaja odotti minua teatterin aulassa. Hän auttoi viemään takin narikkaan ja auttoi lippumyymälän ovien kanssa. Hän oli apuna myös hissillä kulkiessa, sillä hississä on kaksoisovet: turvaovi ja varsinainen ovi joka aukeaa ulkoa vetämällä ja sisältä työntämällä. Avustaja saattoi minut katsomoon ja sieltä pois sekä toi vettä väliajalla. Hän olisi myös auttanut väliaikatarjoilujen tilaamisessa, jos olisin sellaisen tilannut. Olo oli kuin kuningattarella, lämmin kiitos sekä vapaaehtoisavustajalleni tuona päivänä että TTT:lle tästä palvelusta.

Teatteri: Hamlet

Taka-alalla Claudius (Eero Aho), etualalla Hamlet (Jussi Nikkilä)
Kuva : Otto-Ville Väätäinen

Missä: Turun kaupunginteatterissa.

Milloin: Ensi-ilta oli perjantaina 15.2.2019. Viimeinen esitys perjantaina 17.5.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle. 

Kävin katsomassa esityksen lauantaina 23.2.2019 klo 14.00.

Esityksen kesto: Noin 3 h 10 min väliaikoineen.

Ikäraja: Ei ikärajaa.

Alkuperäisteos: William Shakespeare ja suomennos Eeva-Liisa Manner.

Ohjaus: Paavo Westerberg.

Taistelukoreografiat: Oula Kitti.

Äänisuunnittelu: Iiro Laakso ja Sanna Salmenkallio.

Musiikin sävellys: Sanna Salmenkallio, musiikin esitys Turun filharmoninen orkesteri.

Valo- ja videsuunnittelu: Ville Seppänen.

Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen.

Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen.

Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen.

Nimirooleissa: Jussi Nikkilä (Hamlet), Eero Aho (Claudius), Kirsi Tarvainen (Gertrude), Carl-Kristian Rundman (Polonius), Pia Andersson (Ofelia), Markus Järvenpää (Laertes) ja Severi Saarinen (Horatio).

Muissa rooleissa (aakkosjärjestyksessä): Minna Hämäläinen, Ella Lahdenmäki, Kimmo Rasila, Jonas Saari, Esko Salminen (videolla), ja Markus Ilkka Uolevi.

Tarina sopeutumattomuudesta ja kostosta

Hamletia on esitetty jo vuonna 1602, ja näytelmän ensimmäinen versio painettiin seuraavana vuonna. Shakespearen Hamletin esikuvana on ollut Tanskan prinssi Amleth Historiae Danicae- teoksesta noin vuodelta 1200.

Shakespeare etäännytti Hamlet-näytelmän päivänpoliittisista kiemuroista sijoittamalla tarinan Tanskan hoviin. Kotimaisia poliittisia aiheita ja Englannin historiaa käsittelevien näytelmien esittäminen oli 1600 -luvulla Englannissa kiellettyä.

Turun kaupunginteatterin Hamletissa pidin erityisesti Jussi Nikkilän roolityöstä. Hän luo ja tuo lavalla herkän ja synkkämielisen Hamletin. Pidin näytelmästä näytelmän sisällä ja siitä kuinka Hamlet kommentoi katsojille näyttelijän työtä.

Myös Eero Ahon Claudius oli onnistunut tulkinta. Aholle kirjoitettu rooli olisi ollut vielä parempi, jos siitä olisi jättänyt pois turhat pahuuden alleviivaukset. Vai olivatko ne sittenkin kevennysyrityksiä? Golf-, karaoke- ja solariumkohtaukset populaarikulttuuriviittauksineen eivät olisi olleet tarpeen, Claudiuksen pahuus kävi selvästi ilmi ilman niitäkin.

Carl-Kristian Rundman on oivallisen lipevä ja sopivan kiero Poloniuksen roolissa.

Tekninen toteutus

Suuren näyttämön teknisiä hienouksia käytettiin laajalti ja paljon. Jäin kuitenkin pohtimaan, olisiko tarinalle riittänyt pienempikin näyttämö. Kyseessä on hyvin tiivistunnelmainen näytelmä. Uskon, että pelkistetympikin ylöspano olisi toiminut ilman kilkettä, kimmellystä, mediaa ja valoa.

Turun kaupunginteatterin Hamletissa en pitänyt siitä, miten hautausmaakohtaus on toteutettu. Hautausmaakohtaus on siirretty teurastamolle ja sinne sen syvyys ja tärkeys myös hukkuu. Hautausmaa on teurastamo -analogia ei oikein toimi. Lisäksi jäin ihmettelemään, mitä Peter Jacksonin varhaisia elokuvia muistuttava splatter-kohtaus tekee keskellä tragediaa. Tätä ihmetellessä meni myös ohi yksi Hamletin merkittävä dialogi kaiken katoavaisuudesta.

Hamletissa käytettiin videoita hyvin esimerkiksi aivan alussa kohtauksessa, jossa seurataan Claudiuksen ja Gertruden häävastaanottoa sekä Hamletin ja Ofelian kohtauksessa, jossa he istuvat autossa keskustelemassa. Videon avulla näki takariviinkin selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Myös Hamletin isä haamu (Esko Salminen) ilmestyy näyttämölle videoidussa kohtauksessa vaikka näytelmän alussa hän esiintyy ainoastaan äänenä syvyydestä. Video alleviivaa sitä, että kaikki muut (eli Hamlet ja yleisö) näkevät haamun, muttei Gertrude.

Videokuvaa käytettiin paljon myös sellaisissa kohtauksissa jotka olisi voinut toteuttaa lavalla. Uskon, että Poloniuksen kohtaloa käsittelevä kohtaus olisi toiminut paremmin lavalla näyteltynä eikä valmiina videopätkänä. Videoiden käyttö näyttelyn taustana toimii, mutta videolle valmiiksi kuvatut kohtaukset etäännyttävät katsojaa. Näkemäänsä alkaa suhtautua kuin elokuvaan ja huomio kiinnittyy enemmän valkokankaalle kuin siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu.

(Hamlet-näytelmän ja sen taustojen selvityksessä käytetty Ralf Långbackan esipuhetta Hamletin 2013 suomenkielisestä laitoksesta.)

Esteettömyys

Turun Kaupunginteatterin kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Kerroksesta toiseen pääsee hissillä. Ystävälliset vahtimestarit auttavat tarvittaessa pyörätuolipaikalle. Pyörätuolipaikkoja on tarjolla kaikkiin näytöksiin, mutta niitä on rajoitettu määrä. Pyörätuolipaikka tulee varata etukäteen joko soittamalla tai sähköpostitse

Monissa teattereissa on rakennettu induktiojärjestelmä suoraan katsomoon jolloin kuulokojeiden lisäksi ei tarvita erillistä lisälaitetta. Turun kaupunginteatterissa on käytössä kuulorajoitteisille erillinen kannettava kaulainduktiosilmukka, jota käytetään kuulokojeiden ollessa T-asennossa. Kaulainduktiosilmukan saa narikasta pyydettäessä. Induktiosilmukan kuuluvuus vaihtelee hieman katsomonosasta toiseen, takarivillä se ei kuulu niin hyvin kuin edempänä. Kaikkien kuulokojemallien kanssa kaulasilmukan kuuluvuus ei ole ollut kovin hyvä. Myös induktiosilmukan tarpeesta teatteri pyytää ilmoittamaan etukäteen joko puhelimitse tai sähköpostitse.

Lippukategorioissa ei saa opiskelija- tai eläkeläisalennuksia pyörätuolia käyttävälle ja saattajalle kuten yleensä muissa teattereissa. Pyörätuolia käyttävä joutuu maksamaan täyden lipun hinnan siten, että puolet lipun hinnasta on pyörätuolipaikan lipussa ja puolet on saattajan lipussa. Tätä on perusteltu teatterin taholta sillä perusteella, että saattajan saaminen mukaan olisi jo itsessään alennuskategoria.

Tämä on epäkohta, koska liikuntarajoitteisuus ei ole alennuskategoria vaan pysyvä vamma. Saattaja on pääsääntöisesti töissä liikuntarajoitteisen avustajana jolloin liikuntarajoitteinen maksaa hänenkin osuutensa lipusta. Nykykäytännöllä liikuntakykyinen opiskelija voi siis ostaa alennuslipun, mutta avustajaa tarvitseva liikuntarajoitteinen joutuu maksamaan täyden hinnan.

Teatteri: Kauhutarinoita - Ghost Stories

Missä: Tampereen Komediateatterissa, Lapintie 3a, 33100 Tampere

Milloin: Ensi-ilta ja Suomen kantaesitys oli keskiviikkona 3.10.2018. Esityksiä on 3.10. 2018–9. 3.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle 

Esityksen kesto: ei ilmoitettu

Ikäraja: K-14

Alkuperäisteos: Jeremy Dyson ja Andy Nyman

Suomennos: Timo Mikkola

Ohjaus: Teemu Ojala

Valo- ja äänisuunnittelu: Janne Auvinen

Lavastus: Oskari Löytönen

Pukusuunnittelu: Elina Vättö

Maskeeraus ja kampaussuunnittelu: Johanna Vänttinen

Teatteriarvio

Kävin katsomassa esityksen perjantaina 16.11.2018. Ghost Stories - Kauhutarinoita on näytelmä, jonka loputtua yleisöä pidetään pitämään tarinoiden salaisuudet omana tietonaan. Itse en ennen näytelmän katsomista lukenut mitään muita ennakkotietoja kuin ne, mitä teatterin sivuilla oli. Tästä syystä myös näyttelijälistaus on tekstin alla eikä yläpuolella kuten yleensä. Suosittelen, että et ota näytelmästä liikaa selvää etukäteen.

Kummitus on kuolleen ihmisen henki, joka voi halutessaan näyttäytyä eläville. Kummitusten uskotaan esiintyvän siellä, missä ne ovat eläessään olleet tai niille läheisten ihmisten luona. Uskotaan myös, että kummitus ei voi siirtyä tuonpuoleiseen ennen kuin on saanut sielulleen rauhan.

Kummitustarinat ovat osa suullista kansanperinnettä. Kummitustarina voi olla minkälainen kertomus tahansa, mutta usein siihen liittyy jonkinlainen opetus tai varoitus. Kummituksen ilmestyminen voi liittyä johonkin selvittämättä jääneeseen tapahtumaan, kummittelupaikalla tapahtuneeseen vääryyteen tai kummitus voi tuoda viestejä eläville.

Ghost Stories – Kauhutarinoita -näytelmässä pääsemme seuraamaan parapsykologian professori Philip Goodmanin luentoa. Hän esittelee kummittelun ja kummitustarinoiden historiaa. Hän kertoo, että moni aiemmin varmana pidetty kummittelutapaus on myöhemmin todettu huijaukseksi. Goodman esittelee luennollaan myös kummitustarinoita, joiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Näiden tarinoiden varaan näytelmä rakentuu.

Ghost Stories – Kauhutarinoita voi katsoa ainakin kahdella tapaa. Voi pelätä turvallisesti katsomossa (vai voiko sittenkään? Koska kylmä käsi laskeutuu olkapäälle?) ja seurata toisten pelkoa näyttämöllä. Kauhutarinoita voi myös katsoa kertomuksina hyvästä ja pahasta, vastuunottamisesta ja valitsemisesta. Tarinoina siitä, miten valintamme ja tekomme seuraavat meitä, halusimme tai emme.

Näytelmässä on hetkiä jolloin arkinen muuttuu kauheaksi. Jollekin kauhusta tulee arkipäivää. Välillä katsojalla on mahdollisuus henkäistä helpotuksesta, mutta koskaan ei tiedä, koska seuraava säikähdys tulee. Paras siis pysyä valppaana koska ei tiedä mihin tai milloin kaikki loppuu. Mikäli näytelmän käy katsomassa toisen kerran, voi huomata vihjeitä tulevasta pitkin matkaa. Onko silmännurkassasi näkyvä liike haamu vai sittenkin auringon heijastus rannekellosta?

Lavastus muuntuu moneksi lähes huomaamatta. Kauhutarinat luottavat tunnelmanluonnissa valon ja pimeyden vaihteluun. Se mitä ei näe, pelottaa eniten. Kun mitään ei näe, niin mieli luo paljon nähtävää. Keskiössä ovat päähenkilöiden mielenmaisemat joita puvustus ja lavastus hienosti tukevat.

Rooleissa: Marko Keskitalo, Jarmo Perälä, Harri Kailanto, Aleksi Huhtanen, Kalle Kause

Ääninäyttelijät: Jevgeni Haukka, Sanna Majanlahti, Leena Rousti, Rauli Jokelin, Reetta Lamppu, Maisa Ojala, Anna Lemetyinen, Juha Koivunen

Ghost Stories -elokuva

Näytelmän innoittamana päätin katsoa myös samasta aiheesta tehdyn elokuvan. Jeremy Dyson ja Andy Nyman käsikirjoittivat ja ohjasivat ja näytelmästään elokuvasovituksen Ghost Stories (2017). Nyman näytteli sekä alkuperäisnäytelmän että elokuvaversion pääosassa.

Katselukokemukseeni vaikutti se, että olin juuri nähnyt Ghost Stories – Kauhutarinoita -näytelmän ja tiesin, mitä tulee tapahtumaan. En kuitenkaan tiennyt miten ja mistä näkökulmasta tapahtumat kerrotaan. Elokuva tarjoaakin toisenlaisen ja samalla etäisemmän näkökulman samaan tarinaan. Osassa kohtauksista elokuvan keinot mahdollistavat sellaista samanaikaisuutta jota voisi olla vaikea toteuttaa näyttämöllä.

Valon ja pimeyden vaihtelu ei ole televisiosta yhtä vaikuttavaa seurattavaa kuin pimeän keskeltä teatterisalista. Osa kohtauksista toimii selvästi paremmin näyttämöllä kuin ruudulla. Elokuvan kummitukset ovat klassisia elokuvakauhistuksia, mikä elokuvan muuhun tasoon nähden on vähän laimeaa. Tunnelmanluonnissa Ghost Stories onnistuu hyvin. Katsojalle tulee alusta asti tunne, että jokin on pielessä, mutta vaikea sanoa tarkkaan mikä. Elokuva pitää otteessaan loppuun asti.

Tampereen Komediateatterin esteettömyys:

Tampereen komediateatterin ulko-ovella on pitkä ja loiva pyörätuoliramppi. Teatterissa on induktiosilmukka. Kuulokojeen käyttäjiä varten teatterisaliin on asennettu kiinteä induktiosilmukkajärjestelmä, jonka teatterihenkilökunta ilmoitti toimivan koko katsomossa.

Katsomossa on kaksi pyörätuolipaikkaa liikuntaesteisille ja ne sijaitsevat rivin 11 päädyssä. Tampereen komediateatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolista tai muusta liikuntaesteestä lippua varatessa, koska pyörätuolipaikkoja on rajallinen määrä.

Teatteri: Macbeth

Macbeth (Pasi Nikula) katselee käsiään: Surullinen näky.
Taustalla Lady Macbeth (Merita Seppälä) 

Missä: Salon teatterissa, Mariankatu 3, 24100 Salo

Milloin: Ensi-ilta oli perjantaina 28.9.2018.

Seuraavat esitykset 30.9 – 15.12.2018. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle.

Kävin katsomassa esityksen lauantaina 13.10.2018.

Esityksen kesto: Noin 2 h 30 min väliaikoineen.

Ikäraja: Näytelmää ei suositella alle 16-vuotiaille.

Alkuperäisteos: William Shakespeare

Suomennos: Matti Rossi

Ohjaus ja sovitus: Pauliina Salonius

Video- ja Äänisuunnittelu: Marcus Lindén

Valo- ja videokuvaus: Mika Nurmi

Valosuunnittelu: Timo A. Aalto

Lavastus: Riku Suvitie

Pukusuunnittelu: Taija Jokilehto

Maskeeraus: Marika Torvinen

Esiintyjät: Päärooleissa Pasi Nikula (Macbeth) ja Merita Seppälä (Lady Macbeth).

Muissa rooleissa (aakkosjärjestyksessä), Gerhard Gilbert, Anne-Maija Gilbert, Selja Isojunno Sari Koskela, Tristan Kulmala, Esa Lehtinen, Kimmo Lehto, Susanna Mäntylä, Mikko Polojärvi, Johanna Saarinen, Anni Salomaa, Jerry Sarlin, Juhani Suomi, Sanni Suvila-Nuutinen ja Armi the dog.

Esinäytös:

Toissa keväänä esitin näyttelijätuttavalleni toiveita näytelmistä, joita toivoisin tulevaksi lähiteattereiden ohjelmistoon: Tehkää jotain Shakespearea kuten vaikkapa Myrsky tai Macbeth. Tuttavani lupasi viedä asiaa eteenpäin. Kului tovi ja luin Turun Sanomista, että Salon teatterin ohjelmistoon tulee syksyllä 2018 Macbeth. Heti uutisen luettuani päätin, että tämä on päästävä katsomaan! Olen toivonut tiettyä näytelmää ja nyt se on ohjelmistossa. Tuntui etuoikeutetulta ja jännittävältä mennä katsomaan tämä.

Macbeth jatkaa ohjaaja Pauliina Saloniuksen ihmisen hyvyyttä ja pahuutta käsittelevien ohjausten sarjaa. Aiemmat näytelmät ovat Dogville vuonna 2012, Peer Gynt vuonna 2015 ja Jekyll & Hyde vuonna 2017.

Vuonna 2017 olin käynyt Salon teatterissa katsomassa Jekyll ja Hyde –näytelmän joten odotukseni näyttelijöistä ja ohjaajasta olivat korkealla. Olen todella iloinen, että pieni teatteri uskaltaa ottaa ohjelmistoonsa isoja näytelmiä ja tekee näin upeaa työtä. Pidän myös teatteritalosta, ja lämpiön käyttö näyttämön osana hämmästytti tälläkin kertaa, vaikka nyt sitä osasi odottaa.

Esivalmisteluina ennen näytelmää olin lukenut sekä proosamuotoisen Macbethin suomeksi että sarjakuvamuotoisen alkuperäiskielisen tekstin.

Teatteriarvio

Salon teatterin Macbethissa on kohtauksesta toiseen tiivistyvä, raskas ja pahaenteinen tunnelma, joka sakenee ensimmäisen näytöksen loppua kohden eikä päästä otteestaan ennen loppua. Näytelmä etenee nopeatempoisesti ja vääjäämättä kohti tuhoa. Salon teatterin versiosta on jätetty pois Hekaten ja noitien kohtaaminen, jonka useat Shakespeare-tutkijat uskovat lisätyn jälkikäteen tunnelmaa keventämään (kolmas näytös, viides kohtaus). Tunnelmaa ei kevennetä millään, vaikka yleisöstä muutaman hermostuneen naurahduksen kuuleekin.

Lavastus on hyvin pelkistetty ja kuitenkin monipuolinen. Valaistus korostaa kohtauksien tunnelmaa ja tilanteita erittäin hyvin. Lavastuksen väreinä ovat musta, valkoinen ja valaistuksella luotu punainen.

Osana lavastusta on videoprojisointi. Sen avulla kerrotaan ajan kulusta ja pääparin tunteista ja tunnelmista. Kesäinen metsä toimii vahvana kontrastina kaikelle mustalle ja valkoiselle. Ainoa huono puoli videoprojisoinnissa oli se, että sen taustalla olevat lavasteet tuovat muutaman rypyn kuvaan, välillä suoraan kuvassa olevien henkilöiden kasvoihin.

Musta, valkoinen ja punainen toistuvat myös puvustuksessa. Tehosteena on sinistä ja kultaa. Eri henkilöhahmot on helppo tunnistaa puvun värityksen perusteella. Lady Macbethin väreinä ovat valkoinen ja punainen, kuningattarena myös kulta. Hänen pukunsa muuttuu sitä punaisemmaksi, mitä pidemmälle tragedia etenee.

Pasi Nikula näyttelee hienovireisesti vastentahtoista ja alkuun pelokastakin Macbethia. Alun korskea soturi on loppua kohden jo Klonkkua muistuttava, kalpea ja kuihtunut varjo entisestään. Macbeth tiedostaa toimivansa moraalisesti väärin. Aluksi hän potee huonoa omaatuntoa, mutta lopussa pelkokin on hylännyt hänet. Hän katuu tekojaan, mutta kokee ettei voi enää peräytyä: ”Vereen kahlasin ja puolivirtaan jäin; yhtä vaikeaa on palata kuin jatkaa eteenpäin.”

Merita Seppälä tekee vahvan roolityön Lady Macbethina. Macbethista tulee tekojensa myötä paha, kun taas lady tuntuu olevan paha jo valmiiksi. Lady on aluksi vahva, mutta hänkään ei kestä miten paljon tahansa. Kumpikin näyttelijöistä tuo taitavasti esiin sen, miten syyllisyys ja alati lisääntyvät verityöt jäytävät hahmoja sisältä. Tyhjäkatseisina ja haamujen riivaamina Macbethit vaeltavat linnassaan jo toisilleenkin vieraina eikä valta ja kunnia tuonutkaan heille sitä iloa, jota he siltä toivoivat.

Kimmo Lehto esittää Macbethin ystävää Banquota. Banquon sanat ovat tyyniä, mutta inhotus ja pelko Macbethia kohtaan kuvastuvat eleistä. Banquon tehtävänä on peilata Macbethin äkkipikaisuutta ja olla esimerkki siitä, että ei ole pakko toimia mielitekojensa mukaan. Häntäkin ennustus kyllä houkuttaa. Muista hahmoista kuin pääpariskunnasta ei kerrota juuri mitään, joten emme voi tietää, miten he olisivat toimineet vastaavan ennustuksen kuullessaan.

Sivuhahmojen tehtävänä on lähinnä todistaa Macbethin ja Ladyn lankeemusta ja taustoittaa tapahtumia. Osa hahmoista on miltei puhumattomia tai heillä on vain muutama repliikki. Ilmeet puhuvat kuitenkin yhtä paljon ja enemmänkin kuin sanat. Salon teatterin Macbethissa myös sivuosanäyttelijät pääsevät esiin ja näytelmä on niin vahva juuri siksi että se rakentuu yhteistyössä kaikkien näyttelijöiden kanssa.

Esteettömyys:

Katsomossa on pyörätuolipaikkoja ja ne sijaitsevat ensimmäisellä rivillä päädyissä. Salon teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolipaikan tarpeesta etukäteen lippua varatessa.

Pyörätuolikulku teatteriin on takapihan kautta, jossa on pitkähkö ja varsin jyrkkä luiska. Luiskan päätteeksi on lisäksi korkea kynnys takaovelle ja siitä on varsin vaikea päästä ainakaan omin avuin sisään ilman henkilökunnan apua. Henkilökunta onneksi auttoi pitämällä ovea auki.

Teatterin sisällä on suht helppo liikkua. Tiloissa ei ole erillistä inva-wc:tä.

Salon kaupungin keskustan kadut ovat huomattavan vinoja ja kuoppaisia, joten niissä ei pärjää ilman avustajaa.

Teatteri: Ylpeys ja Ennakkoluulo

 Nelli Hautala, Anne Höglund, Iida Blomqvist,
Elina Toivanen, Liina Flinkman, Fiona Syrén ja Hannu Pajunen

Missä: Kaarina-Teatterissa, Viipurintie 118, 20780 Kaarina

Milloin: Ensi-ilta oli lauantaina 13.10.2018. 

Seuraavat esitykset 16.10.–14.12. ti ja pe klo 19 ja su klo 17. 

Viimeinen esitys lauantaina 15.12.2018 klo 15.00. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle 

Kävin katsomassa esityksen perjantaina 19.10.2018. Tämä ja kaikki muut näytelmän esitykset ovat loppuunvarattuja! Mahdollisia peruutuspaikkoja voi tiedustella suoraan teatterista.

Esityksen kesto: Noin 3 h 05 min väliaikoineen (2h 45min ilman väliaikaa)

Ikäraja: Ei ikärajaa

Alkuperäisteos: Jane Austen, dramatisointi Simon Reade ja käsikirjoituksen suomennos Aino Piirola

Ohjaus ja koreografia: Sami O. Vartiainen

Äänisuunnittelu: Ville Salminen

Valosuunnittelu: Taina Möysä

Lavastus: Niina Suvitie

Pukusuunnittelu: Anniina Kuula

Maskeeraus: Marika Torvinen

Esiintyjät: Päärooleissa Nelli Hautala (Elizabeth Bennet) ja Jarno Huhtala (Fitzwilliam Darcy).

Muissa rooleissa (aakkosjärjestyksessä) Mari Backman, Iida Blomqvist, Liina Flinkman, Tom Flinkman, Minna Huhtala, Anne Höglund, Varpu Jokimaa, Julius Kalliokoski, Kristiina Koljonen, Jarmo Kujala, Niina Laine, Juhani Lemmetyinen, Sanna-Kaisa Nurminen, Risto Nurmio, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Fiona Syrén, Elina Toivanen, Tuula Tyry, Helena Virtanen, Mirja Ylipieti sekä Jane Austenin roolissa Salla Vahtera.

Helena Virtanen, Nelli Hautala, Tom Flinkman (kasvot piilossa), Mirja Ylipieti (kasvot piilossa), Juhani Lemmetyinen, Elina Toivanen ja Tuula Tyry

Omia ennakkoluuloja päin:

En ole teininä enkä aikuisena lukenut Jane Austenin kirjoja, vaikka niitä on minulle paljon kehuttu. Olen kokenut ettei ”romanttinen hömppä” ja ihmissuhdepyöritys kiinnosta. Puolisoni ehdotti, että mennään kuitenkin katsomaan Kaarina-Teatterin 35-vuotisjuhlanäytelmäksi valittu Ylpeys ja ennakkoluulo. Lupasin lähteä mukaan ja tarinaan tutustuakseni lainasin kirjastosta sarjakuvaversion Austenin romaanista [1].

Sarjakuvan luettuani olin sitä mieltä, että tarinalla kestää iän kaiken päästä käyntiin ja siinä jaaritellaan aivan liikaa. Mutta rohkeasti vain näytelmää katsomaan, koska on aina mielenkiintoista nähdä millainen versio näyttämölle voidaan luoda.

"On yleisesti tunnustettu tosiasia, että naimaton, varakas mies tarvitsee välttämättä vaimon.”

Kaarina-Teatterin esitys nostaa komiikan keinoin esiin teemoja, jotka voivat tuntua nykykatsojalle vierailta kuten avioitumisen tärkeys sääty-yhteiskunnassa, säätyjen välinen tiukka hierarkia ja järkiavioliitto.

Tarina saadaan kulkemaan sujuvasti eteenpäin käyttämällä kaikkitietävää kertojaa, joka Kaarina-Teatterissa oli Jane Austen itse (Salla Vahtera). Kertoja alustaa katsojalle, missä milloinkin ollaan ja mitä on tapahtumassa. Toisena kerronnan muotona ovat kirjeet, joita luetaan ääneen. Kirjeen kirjoittaja lukee kirjeen sen saajalle, jolloin päästään kokemaan tilanne sekä kirjoittajan että vastaanottajan näkökulmasta. Tämä on oivallinen kerronnallinen ratkaisu!

Sarjakuvan perusteella pelkäsin, että näytelmässä seisoskeltaisiin siistinä ja seipäännielleenä keskustelemassa turvallisista aiheista. Näytelmässä oli onneksi hyvin vähän pönötystä. Hillityn tiukkapipoisuuden sijaan näytelmä tarjoilee katsojalle paljon tunteita ja toimintaa sekä oivaltavaa huumoria.

Erityisesti haluan nostaa esiin nuorta upseeria George Wickhamia esittävän Julius Kalliokosken roolityön. Mikä oivallinen draamakuningatar hän onkaan kertoessaan kovasta kohtalostaan! Kalliokosken Wickham on päällisin puolin ystävällinen, kohtelias ja hillitty. Kun muiden silmä välttää niin ilmeistä ja eleistä paljastuu mies, jota on syytä varoa.

Tom Flinkman, Julius Kalliokoski ja Juhani Lemmetyinen upseereina sekä Iida Blomqvist

Iida Blomqvist esittää sopivan yliampuvasti Lydia Bennettiä joka on kiinnostunut ulkonäöstään ja komeista upseereista. Toisin kuin Austenin tekstissä näytelmäversion Lydia ei kuitenkaan kuvaudu hölmöksi joka lähtee kenen tahansa kiinnostusta osoittavan matkaan. Hän itse päättää lähteä ja muuttaa oman tilanteensa. On kokonaan toinen asia muuttuuko tilanne parempaan, mutta ainakin se muuttuu.

Hillityin ilmein ja elein piirtyvät esiin Mirja Ylipietin näyttelemä Elizabethin paras ystävä Charlotte Lucas tuskastuneena papinrouvana ja Helena Virtasen Caroline Bingley kireän kohteliaana säätyläisneitinä. Caroline-neidin eleet ja ilmeet kertovat toista tarinaa kuin hänen pinnalta kohteliaat sanansa.

Tom Flinkman esittää lipevää mutta hölmönpuoleista pappia herra Collinsia. Rooli tasapainoilee iljettävyyden ja komiikan välillä. Ei siis ihme, että kaikki Bennettin tyttäret kavahtavat häntä. Paikoin mennään ehkä liiaksikin komiikan puolelle, mutta parempi niin, sillä herra Collinsin ei ole tarkoituskaan olla mikään ahdistelijakauhistus.

Kristiina Koljonen tekee mainion roolin Madame de Bourghina. Näytelmän alkupuolella hän on hillitty ja hallittu. Loppua kohden hän ei enää pystykään kontrolloimaan muita tahtonsa mukaan. Hän juoksuttaa palvelijattarensa hakemaan erilaisia päihteitä saadakseen pidettyä hermonsa kurissa. De Bourghin hahmosta tulee elävästi mieleen Hei, me lennetään! –elokuvan lennonjohtaja Steve McCroskey (Lloyd Bridges) joka valitsi väärän päivän lopettaa tupakointi, viinanjuonti ja huumeidenkäyttö.

Kaarina-Teatterin Ylpeys ja ennakkoluulo on hyväntuulinen draamakomedia, jossa on loppu hyvin, kaikki hyvin.

Esteettömyys:

Kaarina-Teatterin ulko-ovella on pitkä ja loiva pyörätuoliramppi. Teatterin ulko-ovella ja teatterisalin edessä on noin viiden sentin kynnys. Kahvioon mentäessä ei ole kynnyksiä. Teatterissa on tilava inva-WC. WC:hen mentäessä on pieni tasoero/ramppi. Vahtimestarit auttavat pyörätuolia tai rollaattoria käyttävää asiakasta tarvittaessa rampeissa ja kynnyksissä.

Teatterissa ei ole induktiosilmukkaa. Huonokuuloisen katsojan kannattaa varata paikka etummaisilta riveiltä.

Katsomossa on muutama paikka liikuntaesteisille ja ne sijaitsevat ensimmäisellä rivillä päädyissä. Kaarina-Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolista tai muusta liikuntaesteestä lippua varatessa, koska pyörätuolipaikkoja on rajallinen määrä. Pyörätuolia käyttävä voi istua omassa tuolissaan tai hänet voidaan auttaa tavalliselle tuolille.

Saattaja pääsee katsomoon ilmaiseksi, kunhan lippuvarausta tehtäessä on varattu paikka saattajalle ja saattajakortista mainittu.

1 Austen - Edginton - Deas: Pride and prejudice – a graphic novel