Elokuva-arvio: Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsody

(2018)

Ohjaus: Bryan Singer, Dexter Fletcher

Käsikirjoitus: Anthony McCarten
Pääosissa: Rami Malek, Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Allen Leech, Aaron McCusker

Kesto: 134 minuuttia
Ikäraja: K12
IMDB- linkki: https://www.imdb.com/title/tt1727824

Epätasainen elämäkertaelokuva Freddie Mercuryn elämästä ja Queen-yhtyeen vaiheista

Olen armoton Queen -fani, joka on ala-asteella opiskellut englantia muun muassa Miraclen ja Innuendon levynkansista. Jos minulla olisi aikakone, niin matkustaisin jonnekin 70-luvulle kuuntelemaan Queen II -levyn keikkaa.

Queenin ja Freddie Mercuryn vaiheista kertovalla elokuvalla Bohemian Rhapsodylla oli pitkä ja vaikea tie elokuvateattereihin. Näyttelijöitä vaihtui ennen kuvauksien alkamista ja varsinainen ohjaaja Bryan Singer jätti työnsä kesken erinäisten syytöksien takia. Hänen työnsä vei loppuun Dexter Fletcher. Elokuvaan vaikuttivat vahvasti myös Queenin jäsenet Brian May ja Roger Taylor. He ovat itse olleet läsnä tapahtumissa ja heillä on paljon sisäpiirin tietoa, toisaalta he saattoivat myös vaikuttaa siihen mikä jätetään kertomatta.

Minua ei haittaa, että elokuvassa on otettu paljon vapauksia esimerkiksi kappaleiden julkaisuajankohdan tai muiden yksityiskohtien suhteen. Elokuvan ei ole tarkoituskaan käsitellä Queenin tai Mercuryn kaikkia vaiheita. Teoksesta on haluttu rakentaa hyvän mielen elokuva eikä dokumentti. Tietyt vaiheet kuitenkin ohitetaan joko kokonaan tai erittäin pintapuolisesti. Samalla hyvin olennaisia mutkia on vedetty dramaattisuuden vuoksi suoriksi.

Elokuvassa annettiin ymmärtää, että Freddien sooloura aiheutti bändin välirikon ja että bändillä oli takanaan vuosien tauko yhdessä soittamisesta ennen Live Aid -konserttia. Todellisuudessa May ja Taylor julkaisivat soololevynsä ennen Freddietä. Queenin edellinen kiertue oli loppunut kahdeksan viikkoa aikaisemmin. Konsertissa soitetut kappaleet olivat Bob Geldofin toiveesta Queenin tuttuja hittejä, jotka bändi olisi osannut soittaa vaikka silmät kiinni.

En pitänyt siitä, miten Freddien HIV-tartunnasta lypsettiin yleisöltä tunteita. Ehkä tilanne oli oikeastikin tuon kaltainen, mutta ei tapahtunut tuolloin. Silti katsoja liikuttuu, mutta oikeastaan väärässä kohdassa. Myös Live Aid -konsertista oli tehty Live-AIDS -konsertti. Sitä Freddie tuskin olisi halunnut! Hän kertoi sairaudestaan bänditovereilleen vasta paljon myöhemmin eikä edes tiennyt sairaudestaan Live Aidin aikaan.

Tieto HIV-tartunnasta luo pitkän varjonsa koko hyväntekeväisyyskonsertin ylle ja antaa siinä soitetuille kappaleille sellaisia hyvästijättämisen sävyjä, joita niissä ei ole. Live Aidin jälkeen Queen kävi vielä kiertueella ja teki kaksi levyä. Elokuva päättyy konsertin päättymiseen ja lopputeksteissä kerrotaan Freddien kuolemasta. Olisi ehkä kannattanut jatkaa elokuvaa viimeisen levyn tekemiseen asti.

Koskettavinta elokuvassa oli Freddien korskean ulkokuoren alla piilevä yksinäisyys ja nuoren Freddien sisäinen epävarmuus, jota Rami Malek tulkitsi onnistuneesti. Malek voitti elokuvasta parhaan miespääosan Oscarin ja on voittonsa ansainnut. Myös muut bändin jäseniä esittävät näyttelijät tekevät kelpo roolisuoritukset, samoin kuin Freddien nuoruusvuosien morsianta esittävä Lucy Boynton sekä Freddien loppuvuosien kumppania Jim Huttonia esittävä Aaron McCusker.

Elokuvan musiikki voitti kaksi Oscaria ja leikkaus yhden. Erityisesti musiikkipalkinnot ovat ansaittuja. Sitä paitsi mitä muuta musiikki voi olla kuin hyvää, jos se on Queeniä?