Teatteri: Kauhutarinoita - Ghost Stories

Missä: Tampereen Komediateatterissa, Lapintie 3a, 33100 Tampere

Milloin: Ensi-ilta ja Suomen kantaesitys oli keskiviikkona 3.10.2018. Esityksiä on 3.10. 2018–9. 3.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle 

Esityksen kesto: ei ilmoitettu

Ikäraja: K-14

Alkuperäisteos: Jeremy Dyson ja Andy Nyman

Suomennos: Timo Mikkola

Ohjaus: Teemu Ojala

Valo- ja äänisuunnittelu: Janne Auvinen

Lavastus: Oskari Löytönen

Pukusuunnittelu: Elina Vättö

Maskeeraus ja kampaussuunnittelu: Johanna Vänttinen

Teatteriarvio

Kävin katsomassa esityksen perjantaina 16.11.2018. Ghost Stories - Kauhutarinoita on näytelmä, jonka loputtua yleisöä pidetään pitämään tarinoiden salaisuudet omana tietonaan. Itse en ennen näytelmän katsomista lukenut mitään muita ennakkotietoja kuin ne, mitä teatterin sivuilla oli. Tästä syystä myös näyttelijälistaus on tekstin alla eikä yläpuolella kuten yleensä. Suosittelen, että et ota näytelmästä liikaa selvää etukäteen.

Kummitus on kuolleen ihmisen henki, joka voi halutessaan näyttäytyä eläville. Kummitusten uskotaan esiintyvän siellä, missä ne ovat eläessään olleet tai niille läheisten ihmisten luona. Uskotaan myös, että kummitus ei voi siirtyä tuonpuoleiseen ennen kuin on saanut sielulleen rauhan.

Kummitustarinat ovat osa suullista kansanperinnettä. Kummitustarina voi olla minkälainen kertomus tahansa, mutta usein siihen liittyy jonkinlainen opetus tai varoitus. Kummituksen ilmestyminen voi liittyä johonkin selvittämättä jääneeseen tapahtumaan, kummittelupaikalla tapahtuneeseen vääryyteen tai kummitus voi tuoda viestejä eläville.

Ghost Stories – Kauhutarinoita -näytelmässä pääsemme seuraamaan parapsykologian professori Philip Goodmanin luentoa. Hän esittelee kummittelun ja kummitustarinoiden historiaa. Hän kertoo, että moni aiemmin varmana pidetty kummittelutapaus on myöhemmin todettu huijaukseksi. Goodman esittelee luennollaan myös kummitustarinoita, joiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Näiden tarinoiden varaan näytelmä rakentuu.

Ghost Stories – Kauhutarinoita voi katsoa ainakin kahdella tapaa. Voi pelätä turvallisesti katsomossa (vai voiko sittenkään? Koska kylmä käsi laskeutuu olkapäälle?) ja seurata toisten pelkoa näyttämöllä. Kauhutarinoita voi myös katsoa kertomuksina hyvästä ja pahasta, vastuunottamisesta ja valitsemisesta. Tarinoina siitä, miten valintamme ja tekomme seuraavat meitä, halusimme tai emme.

Näytelmässä on hetkiä jolloin arkinen muuttuu kauheaksi. Jollekin kauhusta tulee arkipäivää. Välillä katsojalla on mahdollisuus henkäistä helpotuksesta, mutta koskaan ei tiedä, koska seuraava säikähdys tulee. Paras siis pysyä valppaana koska ei tiedä mihin tai milloin kaikki loppuu. Mikäli näytelmän käy katsomassa toisen kerran, voi huomata vihjeitä tulevasta pitkin matkaa. Onko silmännurkassasi näkyvä liike haamu vai sittenkin auringon heijastus rannekellosta?

Lavastus muuntuu moneksi lähes huomaamatta. Kauhutarinat luottavat tunnelmanluonnissa valon ja pimeyden vaihteluun. Se mitä ei näe, pelottaa eniten. Kun mitään ei näe, niin mieli luo paljon nähtävää. Keskiössä ovat päähenkilöiden mielenmaisemat joita puvustus ja lavastus hienosti tukevat.

Rooleissa: Marko Keskitalo, Jarmo Perälä, Harri Kailanto, Aleksi Huhtanen, Kalle Kause

Ääninäyttelijät: Jevgeni Haukka, Sanna Majanlahti, Leena Rousti, Rauli Jokelin, Reetta Lamppu, Maisa Ojala, Anna Lemetyinen, Juha Koivunen

Ghost Stories -elokuva

Näytelmän innoittamana päätin katsoa myös samasta aiheesta tehdyn elokuvan. Jeremy Dyson ja Andy Nyman käsikirjoittivat ja ohjasivat ja näytelmästään elokuvasovituksen Ghost Stories (2017). Nyman näytteli sekä alkuperäisnäytelmän että elokuvaversion pääosassa.

Katselukokemukseeni vaikutti se, että olin juuri nähnyt Ghost Stories – Kauhutarinoita -näytelmän ja tiesin, mitä tulee tapahtumaan. En kuitenkaan tiennyt miten ja mistä näkökulmasta tapahtumat kerrotaan. Elokuva tarjoaakin toisenlaisen ja samalla etäisemmän näkökulman samaan tarinaan. Osassa kohtauksista elokuvan keinot mahdollistavat sellaista samanaikaisuutta jota voisi olla vaikea toteuttaa näyttämöllä.

Valon ja pimeyden vaihtelu ei ole televisiosta yhtä vaikuttavaa seurattavaa kuin pimeän keskeltä teatterisalista. Osa kohtauksista toimii selvästi paremmin näyttämöllä kuin ruudulla. Elokuvan kummitukset ovat klassisia elokuvakauhistuksia, mikä elokuvan muuhun tasoon nähden on vähän laimeaa. Tunnelmanluonnissa Ghost Stories onnistuu hyvin. Katsojalle tulee alusta asti tunne, että jokin on pielessä, mutta vaikea sanoa tarkkaan mikä. Elokuva pitää otteessaan loppuun asti.

Tampereen Komediateatterin esteettömyys:

Tampereen komediateatterin ulko-ovella on pitkä ja loiva pyörätuoliramppi. Teatterissa on induktiosilmukka. Kuulokojeen käyttäjiä varten teatterisaliin on asennettu kiinteä induktiosilmukkajärjestelmä, jonka teatterihenkilökunta ilmoitti toimivan koko katsomossa.

Katsomossa on kaksi pyörätuolipaikkaa liikuntaesteisille ja ne sijaitsevat rivin 11 päädyssä. Tampereen komediateatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolista tai muusta liikuntaesteestä lippua varatessa, koska pyörätuolipaikkoja on rajallinen määrä.