Ruskon kesäteatteri: Tippukivitapaus

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Missä: Ruskon kesäteatterissa (Vanhatie 11, 21290 Rusko)

Milloin: Ensi-ilta oli sunnuntaina 2.6.2019. Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset.

Kävin katsomassa esityksen ensi-illassa sunnuntaina 2.6.2019 klo 18.30. Ilma oli pääosin aurinkoinen mutta iltaa kohden jo viileämpi. Ruskon kesäteatterin katsomo on katettu, joten pieni sadekaan ei olisi haitannut. Vaihtelevien kesäolojen ja tuulen takia on silti syytä varustautua riittävällä vaatetuksella varsinkin iltanäytöksiin.

Esityksen kesto: Noin 2 h 05 min väliajan kanssa.

Ikäraja: Ei ikärajaa, suositusikäraja yli 3-vuotiaille.

Käsikirjoitus: Laura Ruohonen

Ohjaaja: Pauliina Salonius

Musiikin sävellys: Anna-Mari Kähärä

Musiikin toteutus: Jouni Lehtonen

Koreografia: Marko Carlson ja Pauliina Salonius

Ääniteknikko: Esteri Mäkinen

Lavastus ja tarpeisto: Tarja Siirtola-Virta ja Elena Blomqvist

Papupurkki: Jorma Rand

Lavastusmaalaus: Sanna Wilson

Puvustus: Tarja Siirtola-Virta

Maskeeraus: Näyttelijät

Lehdistökuvat: Katri Alajärvi

Esiintyjät: (aakkosjärjestyksessä) Aava Aaltonen, Mimosa Ahde, Iida Blomqvist, Eikku Haahti, Sanni Huhtala, Mikko Jäästö, Julius Kalliokoski, Kristiina Koljonen, Emilia Mäkilä, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Anni Rantala, Riitta Sahla, Vili Suonpää, Pirkko Toivonen ja Jade Vainio.

Laulua, sanaleikkejä ja suuria tunteita

Tippukivitapaus on uusi koko perheen musikaali, joka perustuu Laura Ruohosen samannimiseen runoteokseen. Teoksen musiikin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä. Suomen kantaesitys oli Kansallisteatterin suurella näyttämöllä marraskuussa 2017. Ruskon kesäteatteri on ensimmäinen teatteri, joka esittää Tippukivitapauksen kantaesityksen jälkeen.

Tippukivitapaus on kertomus pienen pavun matkasta etsimään maailman parasta piiloa ja siitä, mitä sitten tapahtui. Seija Soija (Iida Blomqvist) joutuu hukkaan ottovanhempiensa tavarakaaoksessa. Setä ja Täti Soija eivät huomaa Seijan kadonneen. Tästä harmistuneena rohkea pikku papu päättää etsiä maailman parhaan piilopaikan. Matkansa alussa Seija kohtaa ujon Hujopin (Julius Kalliokoski), joka lähtee hänen kanssaan piilopaikkaa etsimään. Etsintä vie kaksikon monenlaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, seikkailuihin ja kommelluksiin. Matkallaan he tapaavat muita värikkäitä hahmoja ja ovat hetken mukana näiden maailmassa. Samalla he oppivat jotain itsestään ja toisistaan.

Viime syksynä Kaarina-teatterin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa säätyläisneito Lydia Bennettiä ja upseeri George Wickhamia esittäneet Iida Blomqvist ja Julius Kalliokoski ovat nyt päässeet Tippukivitapauksessa aivan erilaisiin rooleihin. Kalliokosken ja Blomqvistin roolityöt tukevat hienosti toisiaan.

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Seikkailussa heitä seuraa myös lentämään opetteleva pikkuinen Tukaani (Sanni Huhtala). Sanni Huhtala on valloittava Tukaanin roolissa. Tukaani ei paljoa puhu, mutta hän on kaikessa mukana. Sivurooleissa nähdään Laura Ruohosen runokirjoista ja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta Yökyöpelit tuttuja hahmoja. Pirkko Toivonen tuo näyttämölle lempeän ja hiukan höpsön Mahtimummeli Päätäi Väätäisen. Pidin erityisesti hänen roolipuvustaan ja siitä, miten ”ylimääräinen” käsipari toimi. Agenttinero Naruna nähdään Hannu Pajunen, joka on tänä keväänä esittänyt Teatteri Akselissa myös toista mestarietsivää eli Hercule Poirotia. Tässä näytelmässä Pajunen pääsee Narua paremmin esille Mursuportieerin roolissaan. Mikko Jäästö tekee mainion kaksoisroolin setä Soijana ja raakalais-öllökki Karmu Gurmeena.

Kuva: Katri Alajärvi, Ruskon kesäteatteri 2019

Olen käynyt neljänä vuonna peräkkäin katsomassa Ruskon kesäteatterin näytelmät. Ruskolta on jäänyt vahvimpana mieleen yhdessä tekeminen ja hyvä tunnelma. Pidän siitä, että rooleja löytyy sekä kokeneemmille että uudemmille näyttelijöille. Neljän vuoden aikana on ollut ilahduttavaa seurata nuorten näyttelijöiden kasvua ja muuntautumiskykyä.

Kaikissa katsomissani näytelmissä on ollut paljon joukkokohtauksia. Yhdessä tekeminen sekä erityisesti yhdessä laulaminen ovat Tippukivitapauksen vahvuus. Lauluissa on monen monta tyylilajia, silti tavalla tai toisella niissä kuuluu kansanmusiikki. Esimerkkeinä hyvin erilaisista lauluista ja niiden runoista ovat Diktaatta, Suuruudenhullu Rusina ja Tulivuoren kuumat kyyneleet.

Mulle kuuluu kaikki valta: yksinvalta tasavalta itsevalta vinovalta Lisää kahmin kaikkialta - vaikka vessanpytyn alta silloin tuntuu mahtavalta! Lausui Taatta kaikkivalta, istuimeltaan huojuvalta.

Vuori itkee laavaa kivisydämen haavaa. Vaan tällä haavaa kasvaa kyyneleet naavaa.

Diktaatassa aikuiskatsoja voi tunnistaa useammankin menneen ja nykyisen yksinvaltiaan. Samalla ruttuinen vessaharjan kanssa heiluva rusina on varsin hauskaa katsottavaa. Laulu on kuin esittelyaaria oopperassa, jossa hahmo kertoo kuka on ja mitä tekee. Tulivuoren kuumat kyynelet on kaunis ja melankolinen duetto. Kohdasta kasvaa kyyneleet naavaa tulee mielikuva siitä, että on itketty niin kauan, että kyynelilläkin on naavaparta. Kummankaan laulun tunnelmissa ei kuitenkaan viivytä kovin kauan. Iloiset ja vakavat aiheet ovat hyvin tasapainossa.

Musikaalin puvustus on iloinen ja valloittava. Puvustaja Tarja Siirtola-Virta kertoi, että hän sai ohjeet siitä, että tv-sarjasta tuttujen hahmojen eli Seija Soijan, Ujon Hujopin, Mahtimummeli Päätäi Väätäisen, Agenttinero Narun sekä suuruudenhullun rusinan piti olla ennalta tunnistettavia. Muutoin puvustuksessa oli vapaat kädet. Suosikkini puvustuksesta on maailman vanhin pizza toukkineen kaikkineen.

Elena Blomqvist kertoi myös lavastuksessa olleen haasteita, koska Ruskolla ei ole käytettävissä samanlaista tekniikkaa kuin Kansallisteatterissa. Ruskolaiset ovat vastanneet haasteeseen hyvin ja lavastus jättää tilaa myös mielikuvitukselle.

Koska isotkin produktiot muuntuvat mainiosti Ruskon teatterilavalle, olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisen version Ruskon kesäteatteri saisi aikaiseksi vaikkapa Kesäyön unelmasta. Siinä olisi aineksia sekä lapsia että aikuisia kiehtovaan hullutteluun ja mielikuvituksellisiin roolituksiin. Onhan Tippukivitapauksen ohjannut Pauliina Salonius kunnostautunut Shakespeare-ohjaajana esimerkiksi Salon teatterin taannoisessa Macbethissa.

Esteettömyys:

Ruskon kesäteatterin katsomossa on kaksi pyörätuolipaikkaa katsomon päädyissä. Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolipaikan tarpeesta etukäteen lippua varatessa.

Katsomon portaikkoon saadaan luotua tasainen istumapaikka tukilaudalla johon pyörätuoli nostetaan. Noston avuksi tarvitaan avustajaa sekä teatterin väkeä, joka on ystävällisesti auttanut useana vuonna.

Kesäteatterin tiloissa on inva-wc. Kahvio on sekä ulko- että sisätiloissa.

Elokuva-arvio: Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsody

(2018)

Ohjaus: Bryan Singer, Dexter Fletcher

Käsikirjoitus: Anthony McCarten
Pääosissa: Rami Malek, Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Allen Leech, Aaron McCusker

Kesto: 134 minuuttia
Ikäraja: K12
IMDB- linkki: https://www.imdb.com/title/tt1727824

Epätasainen elämäkertaelokuva Freddie Mercuryn elämästä ja Queen-yhtyeen vaiheista

Olen armoton Queen -fani, joka on ala-asteella opiskellut englantia muun muassa Miraclen ja Innuendon levynkansista. Jos minulla olisi aikakone, niin matkustaisin jonnekin 70-luvulle kuuntelemaan Queen II -levyn keikkaa.

Queenin ja Freddie Mercuryn vaiheista kertovalla elokuvalla Bohemian Rhapsodylla oli pitkä ja vaikea tie elokuvateattereihin. Näyttelijöitä vaihtui ennen kuvauksien alkamista ja varsinainen ohjaaja Bryan Singer jätti työnsä kesken erinäisten syytöksien takia. Hänen työnsä vei loppuun Dexter Fletcher. Elokuvaan vaikuttivat vahvasti myös Queenin jäsenet Brian May ja Roger Taylor. He ovat itse olleet läsnä tapahtumissa ja heillä on paljon sisäpiirin tietoa, toisaalta he saattoivat myös vaikuttaa siihen mikä jätetään kertomatta.

Minua ei haittaa, että elokuvassa on otettu paljon vapauksia esimerkiksi kappaleiden julkaisuajankohdan tai muiden yksityiskohtien suhteen. Elokuvan ei ole tarkoituskaan käsitellä Queenin tai Mercuryn kaikkia vaiheita. Teoksesta on haluttu rakentaa hyvän mielen elokuva eikä dokumentti. Tietyt vaiheet kuitenkin ohitetaan joko kokonaan tai erittäin pintapuolisesti. Samalla hyvin olennaisia mutkia on vedetty dramaattisuuden vuoksi suoriksi.

Elokuvassa annettiin ymmärtää, että Freddien sooloura aiheutti bändin välirikon ja että bändillä oli takanaan vuosien tauko yhdessä soittamisesta ennen Live Aid -konserttia. Todellisuudessa May ja Taylor julkaisivat soololevynsä ennen Freddietä. Queenin edellinen kiertue oli loppunut kahdeksan viikkoa aikaisemmin. Konsertissa soitetut kappaleet olivat Bob Geldofin toiveesta Queenin tuttuja hittejä, jotka bändi olisi osannut soittaa vaikka silmät kiinni.

En pitänyt siitä, miten Freddien HIV-tartunnasta lypsettiin yleisöltä tunteita. Ehkä tilanne oli oikeastikin tuon kaltainen, mutta ei tapahtunut tuolloin. Silti katsoja liikuttuu, mutta oikeastaan väärässä kohdassa. Myös Live Aid -konsertista oli tehty Live-AIDS -konsertti. Sitä Freddie tuskin olisi halunnut! Hän kertoi sairaudestaan bänditovereilleen vasta paljon myöhemmin eikä edes tiennyt sairaudestaan Live Aidin aikaan.

Tieto HIV-tartunnasta luo pitkän varjonsa koko hyväntekeväisyyskonsertin ylle ja antaa siinä soitetuille kappaleille sellaisia hyvästijättämisen sävyjä, joita niissä ei ole. Live Aidin jälkeen Queen kävi vielä kiertueella ja teki kaksi levyä. Elokuva päättyy konsertin päättymiseen ja lopputeksteissä kerrotaan Freddien kuolemasta. Olisi ehkä kannattanut jatkaa elokuvaa viimeisen levyn tekemiseen asti.

Koskettavinta elokuvassa oli Freddien korskean ulkokuoren alla piilevä yksinäisyys ja nuoren Freddien sisäinen epävarmuus, jota Rami Malek tulkitsi onnistuneesti. Malek voitti elokuvasta parhaan miespääosan Oscarin ja on voittonsa ansainnut. Myös muut bändin jäseniä esittävät näyttelijät tekevät kelpo roolisuoritukset, samoin kuin Freddien nuoruusvuosien morsianta esittävä Lucy Boynton sekä Freddien loppuvuosien kumppania Jim Huttonia esittävä Aaron McCusker.

Elokuvan musiikki voitti kaksi Oscaria ja leikkaus yhden. Erityisesti musiikkipalkinnot ovat ansaittuja. Sitä paitsi mitä muuta musiikki voi olla kuin hyvää, jos se on Queeniä?

Tampereen Työväen Teatteri: Myrsky

Kuvassa: Jari Ahola, Matti Pussinen-Eloranta, Juhani Laitala,
Miia Selin, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Aimo Räsänen ja Janne Kallioniemi

Missä: Tampereen Työväen Teatterissa.

Milloin: Ensi-ilta oli 24.1.2019. Viimeinen esitys on 24.4.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle. Tätä kirjoittaessa Myrskystä on jäljellä enää kolme näytöstä.

Kävin katsomassa esityksen lauantaina 23.3.2019.

Esityksen kesto: Noin 2 h 20 min väliaikoineen.

Ikäraja: Ei ikärajaa.

Alkuperäisteos: William Shakespeare.

Ohjaus ja sovitus: Tiina Puumalainen.

Suomennos: Paavo Cajander.

Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Pekka Siistonen.

Valosuunnittelu: Eero Auvinen.

Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen.

Pukujen ja hahmojen suunnittelu: Teppo Järvinen ja Tiina Puumalainen.

Kampausten ja maskien suunnittelu: Pepina Granholm.

Esiintyjät: Pentti Helin (Prospero.), Jaana Oravisto (Ariel), Maija Lang (Miranda), Saska Pulkkinen (Ferdinand), Verneri Lilja (Caliban), Jyrki Mänttäri (Trinculo), Samuli Muje (Stephano) Miia Selin (Adriana), Juhani Laitala (Alonso) Janne Kallioniemi (Sebastian), Aimo Räsänen (Antonio), Matti Pussinen-Eloranta. (Gonzalo) ja Jari Ahola (Francisco).

Muissa rooleissa: (aakkosjärjestyksessä) Taru Kallio, Karla Keinonen, Laura Linna, Eero Löövi, Ninni Niemikunnas ja Konsta Reuter.

Päätin jälleen rohkeasti ylittää ennakkoluuloni ja lähteä katsomaan modernia versiota Shakespearen Myrskystä. Edellinen näkemäni Myrsky oli Kansallisteatterissa 1995 ja Prosperona Esko Salminen. Tiesin siis Tampereelle lähtiessäni suunnilleen, mitä Myrskyssä tapahtuu, mutta en odottanut mitään. Ennakkotietona oli, että Tampereen Työväenteatterin Myrsky käsittelee ilmastonmuutosta, joten hienoisena pelkona oli, että näytelmä löisi katsojaa ympäristöasioilla päähän. Pelko oli turha.

Miksi mennä katsomaan sama näytelmä uudestaan, voisi joku kysyä. Siksi että jokainen katsomiskerta on erilainen ja jokainen näytös on erilainen. Välissä kulkee aika, joka vaikuttaa tulkintoihin ja muuttaa niitä.

Tampereen Työväen Teatterin Myrskyssä on otteita eräistä muista Shakespearen näytelmistä sekä Sonetista 116, josta alla katkelma. En tuntenut sonettia entuudestaan, mutta se vaikutti suuresti siihen, millaisena näytelmän koin. Myrskyssä kerrotaan monta tarinaa ja niitä on tulkittu lukemattomien kehysten kautta. Mitä jos tarinan tulkitsisi rakkauden kautta?

Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi

niittää poskien ja huulten hehkun,

rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan

vaan kestää päiviemme loppuun asti.

Jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,

en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.

(Suomennos Kirsti Simonsuuri.)

Neljä tarinaa roskasaarella

Shakespearen Myrsky luetaan kuuluvaksi komedioihin. Tämä siksi, että komedian lopussa kaikki eivät kuole. Määritelmä on hieman yksiulotteinen, ja tunnistin neljä pienoisnäytelmää yhden suuren sisällä: farssi, kostonäytelmä, tragedia-juonittelu ja romanssi.

Vallassa ja kaiken taustalla on velhoruhtinas Prospero, joka hallitsee saartaan kiistämättömänä yksinvaltiaana. Prosperon vallassa on myös ilmanhenki Ariel, joka täyttää Prosperon suurta suunnitelmaa. Jaana Oravisto tulkitsi Arielia lempeän myötätuntoisesti ja inhimillisempänä kuin suurin osa muista hahmoista, vaikka ilmanhenki ei ihminen olekaan. Näytelmäsovituksen tulkinta oli, että valta uuvuttaa tai korruptoi, sillä sekä Prospero että Napolin kuningas Alonso olivat valtaansa väsyneitä ja Prosperon veli Antonio oli vallanhimonsa turmelema.

Saaren sivullisia ovat Prosperon katkera palvelija Caliban, vallananastajaruhtinas seurueineen, kestokännissä oleva hoviväki sekä herkkä nuori prinssi Ferdinand, jotka ovat eksyneet eri puolille saarta. Kiinnostaisi tietää, minkä muotoinen saari on, kun kaikki tuntuvat kiertävän siellä ympyrää? Vaikka he eivät sitä alussa tiedäkään, niin heillä kaikilla on oma osansa Prosperon suunnitelmassa. Osan kohdalla roolina oli tosin lähinnä farssimainen möykystys joka vei hetkittäin terää syvemmiltä teemoilta.

TTT:n Myrskyssä siteerataan edellä mainitun Sonetti 116:n lisäksi Romeo ja Julia -näytelmää sekä Hamletia. Mirandan ja Ferdinandin salamarakastuminen on juuri niin epäuskottava, että sitä sopii maustaa romanttisella tekstillä ja pukea se sanoiksi Romeon ja Julian kautta. Odotin mielenkiinnolla, mitä Hamletin kohtaa siteerataan. Minulla oli siihen kaksi veikkausta, joista toinen osui oikeaan ja sopi kohtaukseensa oikein hyvin.

Hamletia esitetään samaan aikaan Turun kaupunginteatterissa jossa kävin sen katsomassa maaliskuussa 2019. Nyt on siis ollut mahdollista kuulla sama monologi kahdella suurella näyttämöllä. Aika harvinaista! Turun ja Tampereen Shakespeare -tulkinnoissa on muutakin yhtäläisyyksiä, jotka selviävät jos käy katsomassa molemmat.

Esteettömyys

Teatteri pyytää mainitsemaan erityistarpeista kuten pyörätuolipaikasta jo lippua varatessa ja varaamaan liput hyvissä ajoin ennen esitystä, koska pyörätuolipaikkoja on rajallinen määrä. Avustajan lipun hinta TTT:n omiin esityksiin on puolet peruslipun hinnasta. Teatterilla on oikein hyvä saavutettavuussivu, johon pääsee tästä linkistä. Alla vielä muutama huomio esteettömyydestä:

Esteetön sisäänkäynti teatteriin on Satamakadun puolella. Ulko-ovet avautuvat automaattisesti. Suurelle näyttämölle pääsee hissillä. Pyörätuolipaikkoja on kaksi permannolla ja yksi kummassakin taka-aitiossa. Oma paikkani oli permannolla, kuudennella rivillä. Siitä on hyvä näkyvyys näyttämölle.

Toimiva induktiojärjestelmä on sisäänrakennettuna katsomoon. Teatterissa on saatavana induktion kuuluvuuskartta. Erillistä induktiokaulasilmukkaa ei tarvita vaan kuulokojeen oma T-asento toimii hyvin. Syystä tai toisesta induktion kuuluvuus on parempi kuin Turun kaupunginteatterissa samalla laitteella testattuna. TTT muistuttaakin että induktion kuuluvuudessa voi olla eroja laitteista riippuen.

Vapaaehtoinen lähimmäisavustaja

Tampereen Työväen Teatterilla on aivan huikea palvelu, toivon että muut teatterit ottavat heistä mallia!

Teatterilla on sopimus Mummon Kammarin kanssa siitä, että jokaiseen Suuren näyttämön näytökseen on pyörätuolia tai muuta liikkumisen apuvälinettä käyttävälle vapaaehtoinen avustaja. Avustajamme kertoi, että Mummon Kammarilla on keväisin ja syksyisin kokous, jossa sovitaan koko esityskauden avustusvuorot.

Vapaaehtoinen avustaja odotti minua teatterin aulassa. Hän auttoi viemään takin narikkaan ja auttoi lippumyymälän ovien kanssa. Hän oli apuna myös hissillä kulkiessa, sillä hississä on kaksoisovet: turvaovi ja varsinainen ovi joka aukeaa ulkoa vetämällä ja sisältä työntämällä. Avustaja saattoi minut katsomoon ja sieltä pois sekä toi vettä väliajalla. Hän olisi myös auttanut väliaikatarjoilujen tilaamisessa, jos olisin sellaisen tilannut. Olo oli kuin kuningattarella, lämmin kiitos sekä vapaaehtoisavustajalleni tuona päivänä että TTT:lle tästä palvelusta.

Teatteri: Hamlet

Taka-alalla Claudius (Eero Aho), etualalla Hamlet (Jussi Nikkilä)
Kuva : Otto-Ville Väätäinen

Missä: Turun kaupunginteatterissa.

Milloin: Ensi-ilta oli perjantaina 15.2.2019. Viimeinen esitys perjantaina 17.5.2019. Tästä linkistä pääset näytelmän omalle sivulle. 

Kävin katsomassa esityksen lauantaina 23.2.2019 klo 14.00.

Esityksen kesto: Noin 3 h 10 min väliaikoineen.

Ikäraja: Ei ikärajaa.

Alkuperäisteos: William Shakespeare ja suomennos Eeva-Liisa Manner.

Ohjaus: Paavo Westerberg.

Taistelukoreografiat: Oula Kitti.

Äänisuunnittelu: Iiro Laakso ja Sanna Salmenkallio.

Musiikin sävellys: Sanna Salmenkallio, musiikin esitys Turun filharmoninen orkesteri.

Valo- ja videsuunnittelu: Ville Seppänen.

Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen.

Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen.

Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen.

Nimirooleissa: Jussi Nikkilä (Hamlet), Eero Aho (Claudius), Kirsi Tarvainen (Gertrude), Carl-Kristian Rundman (Polonius), Pia Andersson (Ofelia), Markus Järvenpää (Laertes) ja Severi Saarinen (Horatio).

Muissa rooleissa (aakkosjärjestyksessä): Minna Hämäläinen, Ella Lahdenmäki, Kimmo Rasila, Jonas Saari, Esko Salminen (videolla), ja Markus Ilkka Uolevi.

Tarina sopeutumattomuudesta ja kostosta

Hamletia on esitetty jo vuonna 1602, ja näytelmän ensimmäinen versio painettiin seuraavana vuonna. Shakespearen Hamletin esikuvana on ollut Tanskan prinssi Amleth Historiae Danicae- teoksesta noin vuodelta 1200.

Shakespeare etäännytti Hamlet-näytelmän päivänpoliittisista kiemuroista sijoittamalla tarinan Tanskan hoviin. Kotimaisia poliittisia aiheita ja Englannin historiaa käsittelevien näytelmien esittäminen oli 1600 -luvulla Englannissa kiellettyä.

Turun kaupunginteatterin Hamletissa pidin erityisesti Jussi Nikkilän roolityöstä. Hän luo ja tuo lavalla herkän ja synkkämielisen Hamletin. Pidin näytelmästä näytelmän sisällä ja siitä kuinka Hamlet kommentoi katsojille näyttelijän työtä.

Myös Eero Ahon Claudius oli onnistunut tulkinta. Aholle kirjoitettu rooli olisi ollut vielä parempi, jos siitä olisi jättänyt pois turhat pahuuden alleviivaukset. Vai olivatko ne sittenkin kevennysyrityksiä? Golf-, karaoke- ja solariumkohtaukset populaarikulttuuriviittauksineen eivät olisi olleet tarpeen, Claudiuksen pahuus kävi selvästi ilmi ilman niitäkin.

Carl-Kristian Rundman on oivallisen lipevä ja sopivan kiero Poloniuksen roolissa.

Tekninen toteutus

Suuren näyttämön teknisiä hienouksia käytettiin laajalti ja paljon. Jäin kuitenkin pohtimaan, olisiko tarinalle riittänyt pienempikin näyttämö. Kyseessä on hyvin tiivistunnelmainen näytelmä. Uskon, että pelkistetympikin ylöspano olisi toiminut ilman kilkettä, kimmellystä, mediaa ja valoa.

Turun kaupunginteatterin Hamletissa en pitänyt siitä, miten hautausmaakohtaus on toteutettu. Hautausmaakohtaus on siirretty teurastamolle ja sinne sen syvyys ja tärkeys myös hukkuu. Hautausmaa on teurastamo -analogia ei oikein toimi. Lisäksi jäin ihmettelemään, mitä Peter Jacksonin varhaisia elokuvia muistuttava splatter-kohtaus tekee keskellä tragediaa. Tätä ihmetellessä meni myös ohi yksi Hamletin merkittävä dialogi kaiken katoavaisuudesta.

Hamletissa käytettiin videoita hyvin esimerkiksi aivan alussa kohtauksessa, jossa seurataan Claudiuksen ja Gertruden häävastaanottoa sekä Hamletin ja Ofelian kohtauksessa, jossa he istuvat autossa keskustelemassa. Videon avulla näki takariviinkin selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Myös Hamletin isä haamu (Esko Salminen) ilmestyy näyttämölle videoidussa kohtauksessa vaikka näytelmän alussa hän esiintyy ainoastaan äänenä syvyydestä. Video alleviivaa sitä, että kaikki muut (eli Hamlet ja yleisö) näkevät haamun, muttei Gertrude.

Videokuvaa käytettiin paljon myös sellaisissa kohtauksissa jotka olisi voinut toteuttaa lavalla. Uskon, että Poloniuksen kohtaloa käsittelevä kohtaus olisi toiminut paremmin lavalla näyteltynä eikä valmiina videopätkänä. Videoiden käyttö näyttelyn taustana toimii, mutta videolle valmiiksi kuvatut kohtaukset etäännyttävät katsojaa. Näkemäänsä alkaa suhtautua kuin elokuvaan ja huomio kiinnittyy enemmän valkokankaalle kuin siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu.

(Hamlet-näytelmän ja sen taustojen selvityksessä käytetty Ralf Långbackan esipuhetta Hamletin 2013 suomenkielisestä laitoksesta.)

Esteettömyys

Turun Kaupunginteatterin kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Kerroksesta toiseen pääsee hissillä. Ystävälliset vahtimestarit auttavat tarvittaessa pyörätuolipaikalle. Pyörätuolipaikkoja on tarjolla kaikkiin näytöksiin, mutta niitä on rajoitettu määrä. Pyörätuolipaikka tulee varata etukäteen joko soittamalla tai sähköpostitse

Monissa teattereissa on rakennettu induktiojärjestelmä suoraan katsomoon jolloin kuulokojeiden lisäksi ei tarvita erillistä lisälaitetta. Turun kaupunginteatterissa on käytössä kuulorajoitteisille erillinen kannettava kaulainduktiosilmukka, jota käytetään kuulokojeiden ollessa T-asennossa. Kaulainduktiosilmukan saa narikasta pyydettäessä. Induktiosilmukan kuuluvuus vaihtelee hieman katsomonosasta toiseen, takarivillä se ei kuulu niin hyvin kuin edempänä. Kaikkien kuulokojemallien kanssa kaulasilmukan kuuluvuus ei ole ollut kovin hyvä. Myös induktiosilmukan tarpeesta teatteri pyytää ilmoittamaan etukäteen joko puhelimitse tai sähköpostitse.

Lippukategorioissa ei saa opiskelija- tai eläkeläisalennuksia pyörätuolia käyttävälle ja saattajalle kuten yleensä muissa teattereissa. Pyörätuolia käyttävä joutuu maksamaan täyden lipun hinnan siten, että puolet lipun hinnasta on pyörätuolipaikan lipussa ja puolet on saattajan lipussa. Tätä on perusteltu teatterin taholta sillä perusteella, että saattajan saaminen mukaan olisi jo itsessään alennuskategoria.

Tämä on epäkohta, koska liikuntarajoitteisuus ei ole alennuskategoria vaan pysyvä vamma. Saattaja on pääsääntöisesti töissä liikuntarajoitteisen avustajana jolloin liikuntarajoitteinen maksaa hänenkin osuutensa lipusta. Nykykäytännöllä liikuntakykyinen opiskelija voi siis ostaa alennuslipun, mutta avustajaa tarvitseva liikuntarajoitteinen joutuu maksamaan täyden hinnan.