Teatteriesitys: Taikuri Oz

Nelikko matkalla Smaragdikaupunkiin. Leijona vielä hieman epäröi.

Missä: Turun kesäteatteri Vartiovuorella

Milloin: Ensi-ilta oli torstaina 14. 6. 2018. 

Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset. Kävin katsomassa klo14.00 päivänäytöksen lauantaina 30.6.2018.

Esityksen kesto: Noin 1 h 55 min väliaikoineen.

Ikäraja: Sopii kaikille 3-vuotiaasta ylöspäin.

Käsikirjoitus: alkuperäinen käsikirjoitus L. Frank Baum, dramatisointi ja näytelmäkäsikirjoitus Tom Petäjä

Ohjaaja: Tom Petäjä

Musiikin sävellys ja sovitus: Valtteri Lipasti

Lavastus: Teemu Loikas

Äänisuunnittelu: Mikko M. Koskinen

Kampaus ja maskeeraus: Alisa Oksanen

Pukusuunnittelu: Pirita Lindén

Nuket ja tarpeisto: Pia Kalenius

Koreografi: Hanna-Riikka Nordman

Rooleissa:

Dorothy – Maiju-Riina Huttunen
Variksenpelätti – Elviira Kujala
Peltinen – Thomas Dellinger
Leijona – Samu Loijas
Lännen Ilkeä Noita – Lauri Ketonen
Pohjoisen Hyvä Noita – Miia Wakonen
Portinvartija – Markus Niemi

Mainitsen tässä listauksessa vain keskeisimmät roolit. Loput esiintyjät voi tarkistaa käsiohjelmasta

Näytelmästä:

Olen lukenut Ihmemaa Ozin ja sitä kautta tiesin pääpiirteittäin, mitä tulee tapahtumaan ja mistä tarina kertoo. Aamuset-lehdestä olin lukenut, että Dorothy on tässä näytelmäversiossa siirretty pois kansasilaiselta maatilalta nykypäivän kesäjuhlille. Jo ennen kun olin nähnyt teoksen ajattelin, että onpa virkistävä idea! Siirto nykyhetkeen toimiikin oikein hyvin. Kesäjuhlilta Dorothy tempautuu ihmemaa Oziin, tulee vahingossa liiskanneeksi Pohjoisen Ilkeän Noidan ja saa tästä palkinnoksi taikakengät. Hän ei kuitenkaan ole kovin innostunut uusista kengistään vaan tahtoo mieluummin kotiin, omaan ympäristöönsä omien rakkaidensa luo. Dorothy saa Pohjoisen Hyvältä Noidalta vinkin, että Smaragdikaupungissa asuva suuri Velho Oz saattaisi osata auttaa hänet takaisin kotiin.

Hieman vastahakoisesti ja peloissaan Dorothy lähtee keltatiilitietä pitkin matkalle kohti Smaragdikaupungia. Matkalla hän kohtaa uusia ystäviä kuten sympaattisen Pelätin, jämäkän Peltisen ja herkän Leijonan. Matkan aikana nämä neljä oppivat jotain toisiltaan ja jotain itsestään. Tämän enempää en tarinan juonesta kerro, jotta jokainen saa itse kokea sadun taian.

Maiju-Riina Huttusen herkästi ja avoimesti näyttelemällä Dorothylla on vähän sama hankaluus kuin Liisalla Ihmemaassa. Hän on tarinan keskushenkilö, mutta muut hahmot vievät varsinaista tarinaa eteenpäin samalla kun Dorothy lähinnä seuraa tapahtumien kulkua ja kommentoi niitä. Dorothyn avainkohtaukset ovatkin lähempänä tarinan loppua jolloin Dorothylle valkenee mitä hän on matkallaan oppinut.

Kilttien hahmojen lisäksi tarinassa on myös ilkeitä hahmoja. Tarinan pahis, oopperadiivan elkeet omaava Lännen Ilkeä Noita apureineen onkin varastaa koko show'n Dorothyltä ystävineen. Lauri Ketosen energisesti tulkitsema Noita ei ole niinkään paha vaan lapsellinen ja omistushaluinen. Hän keventää tarinaa sopivasti eikä ole mielestäni liian pelottava pienellekään katsojalle, enemmänkin hassu.

Pelätin ja Dorothy auttavat kiinni ruostuneen Peltisen takaisin liikkeelle.

Haluan erityisesti nostaa esiin Pirita Lindénin suunnitteleman puvustuksen. Se on upea ja huolella tehty. Hieman pienemmissä rooleissa olevat Maiskiaiset, Puut ja Unikot ovat todella hienoja. Smaragdikaupungin väen pukuihin on löydetty valtava määrä sinisen ja vihreän sävyjä. Oma suosikkini puvuista on Peltisen asu. Vihreäsävyiseen lavastukseen tuovat oman upean lisänsä Vartiovuoren vehreät puut.

Smaragdikaupungin väkeä monissä sinivihreän sävyissä.

Valtteri Lipastin musiikki saa taatusti hymyn huulille! Hänen musiikistaan ja sanoituksistaan olen saanut nauttia Vartiovuorella aiemmin vuonna 2015 Aarresaari-näytelmässä. Silloin olisin toivonut, että näyttelijät olisivat tehneet levyn näytelmän musiikista, sillä vieläkin toisinaan soi päässä Hispaniola, laivoista mahtavin. Taikuri Ozistakin voisi tehdä levyn, sillä näytelmässä on monenlaista mieleenpainuvaa musiikkia, monissa eri tyylilajeissa räpistä oopperaan.

Esteettömyys:

Turun kesäteatteri sijaitsee Vartiovuoren mäellä, hiekkamaastossa. Pehmeässä hiekassa kelaaminen voi olla hankalaa. Hankaluuteen vaikuttavat pyörätuolin tyyppi ja omat käsivoimat. Lähin invapysäköintipaikka löytyy Käsityöläismuseosta. Huoltoajo saa ajaa teatterin mäelle asti, mutta siellä ei ole omia parkkipaikkoja. Itse tulin taksilla teatterille asti.

Turun kesäteatterissa on katettu katsomo, joten katsojaa ei haittaa vaikka vähän sataisikin. Kesäteatterin tiloista löytyy myös inva-wc. Kannattaa muistaa Suomen kesän monet kasvot ja varata ennemmin mukaan yksi kerros ylimääräistä kuin yksi liian vähän. Otan seuraavan kerran viileämmällä ilmalla kesäteatteriin lähtiessäni mukaan huovan jaloille.

Pyörätuoliaitioon mahtuu kohtuullisen mukavasti noin 10 pyörätuolia, ja se on myös maksimimäärä lippuja, joka pyörätuoliaitioon myydään kutakin näytöstä kohden. Pyörätuolipaikat ovat katsomon ensimmäisellä rivillä. Sisään tultaessa vasemmalla on pyörätuoliluiska joka on riittävän loiva, jotta siitä pääsee itsenäisesti kelaamaan.

Turun kesäteatteriin saa avustajan mukaan ilmaiseksi, joten säästösyistä ei kannata jättää ottamatta avustajaa mukaan. Jos kuitenkin haluat tulla teatteriin yksin, niin voit tilata väliaikatarjoilun katsomoon Tällaisessa tapauksessa tilaus kannattaa tehdä ennen näytöksen alkua, jolloin kioskihenkilökunta voi valmistella tilauksen valmiiksi väliajalle kuten muutkin ennakkoon tilatut tarjoilut. Näin ei myöskään tarvitse arvailla, että saako väliajalla yhytettyä henkilökuntaa katsomosta käsin vaan tarjoilu voidaan väliajan alkaessa tuoda valmiina asiakkaalle.

Turun kesäteatterissa ei ole käytössä induktiosilmukkaa.

Lähteinä käytetty:

Aamuset 27.6.2018 Tuttuja elementtejä hakien, kirjoittanut Ilkka Lappi.

Sähkopostikeskustelu esteettömyydestä Turun kesäteatterin kanssa 2.7.2018.

Taikuri Ozin käsiohjelma

ja

http://turunkesateatteri.fi/taikuri-oz/ haettu 03.07.2018