Tampereen Ooppera: Veljeni Vartija

Missä:Tampere-talossa

Milloin: Pe 16.2.2018 klo 18.30, kantaesitys Su 18.2. klo 15.00
Ke 21.2. klo 18.30 (YLE televisioi) La 24.2. klo 15.00 To 1.3. klo 18.30 La 3.3. klo 15.00

Sävellys Olli Kortekangas
Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali
Libretto ja ohjaus Tuomas Parkkinen
Puvut Tarja Simone
Lavastus Kati Lukka
Valosuunnittelu Ville Syrjä

Rooleissa:

Tuuli Takala Amanda Rossi
Ville Rusanen Eemil Rossi
Tuomas Katajala Iisakki Friman
Juha Kotilainen Johannes Rossi
Päivi Nisula Rauha Valkonen
Erica Back Serafina Suomi
Virpi Räisänen Hanna Waltz
Suvi Väyrynen Onni Kontio
Tuomas Pursio Tuntematon sotilas

sekä Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro ja Tampereen Oopperan lapsikuoro.

Linkki Ylen sivuille: https://areena.yle.fi/1-4313553

Lähetyksen jälkeen ooppera on katsottavissa Areenassa 22.2.2018 alkaen 6 kk ajan 20.8.2018 asti.
Teos nähdään myös Yle Teemalla pääsiäisenä.

Silmänräpäys sitten -

Kävin katsomassa Veljeni vartijan kantaesityksen Tampereella 16.12. 2018. Tämän lisäksi katsoin YLE: n televisioiman näytöksen 21.02.2018. Veljeni vartija on Tampereen Oopperan tilausteos, jonka aiheena on vuoden 1918 sisällissota. Kyseessä on uusin suomalainen ja ensimmäinen Tampereelle sijoittuva ooppera.

"Paljon synkkää ja surullista", oli ennakko-oletukseni. Toki oopperassa oli synkät hetkensä ja surullisia kohtaloita, mutta ennakko-oletukseni oli muuten pielessä. En osannut aavistaa, miten musiikillisesti monipuolista, teemoiltaan monivivahteista ja kuitenkin helposti lähestyttävää teosta olin menossa katsomaan. Materiaalista olisi voinut kirjoittaa kaksikin teosta ja keskittyä siten tiettyihin teemoihin enemmän. Nyt ooppera eteni välillä hengästyttävääkin vauhtia.

Musiikillisesti Veljeni vartija sisälsi monenlaista: pieniä kuoro-osia, suuria kuoro-osia, lapsikuorolle oma osa. Solisteille perinteisiä aarioita, duettoja ja trio. Musiikin tyylissä oli paljon vaihtelua. Oli kepeää ja synkkää teemaa, parodiaa, pilkkalaulua ja jopa kabaree-tyyliä.

Sekä säveltäjä Olli Kortekangas että libretisti Tuomas Parkkinen ovat painottaneet, että ooppera lähtee liikkeelle pienestä ihmisestä. Tarinan keskiössä on Rossin perhe, joka jakautuu sisällissodan mainingeissa. Rossin perhe läheisineen kuvastaa Suomea pienoiskoossa. Hahmot ja heidän kohtalonsa ovat kuvitteellisia, mutta ympäröivät tapahtumat nojautuvat tiukasti historiallisiin tapahtumiin. Ajallisesti teos kattaa noin neljän ja puolen vuoden aikajakson.

Ainoastaan yhdelle roolihahmolle on esikuvansa tosielämässä. Onni Kontion hahmo pohjautuu 14-vuotiaaseen oululaiseen lapsisotilaaseen Onni Kokkoon. Parkkinen kertoi päätyneensä Kokkoon, koska Kokosta tuli kuolemansa myötä valkoisen armeijan ikoninen sankari. Toinen syy ottaa Onni Kontion hahmo oopperaan mukaan oli se, että kyseessä on housurooli. Housuroolissa naislaulaja esittää poikaa tai nuorta miestä. Parkkisen mukaan housurooli on myös kumarrus oopperan historialle.(YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:32:16 eteenpäin).

Agitaattorin ja kansankiihottajan Hanna Waltzin rooliksi on mainittu myös kohtalokas nainen. Hän toimii takapiruna ja käänteisen omatunnon äänenä yllyttämässä hahmoja väkivaltaan. Ensi-illassa Virpi Räisäsen ääni ei valitettavasti kantanut orkesterin yli ja agitaattorin sanoma jäi tekstityksen varaan. Keskiviikon televisioinnissa ääni kantoi hyvin. Parkkisen mukaan Waltzin hahmo edustaa maagista realismia (YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:29 eteenpäin).

Tampereen läsnäolo toteutuu upean lavastuksen avulla. Yksinkertaisilta näyttävin keinoin on luotu helposti tunnistettavia paikkoja. Kolmannen näytöksen alussa näyttämö muuttui Tampereen teatteriksi punaisten kankaiden ja näytelmäkirjailijoiden nimien avulla. Kalevankankaan hautausmaa muodostui kahteen kertaan, kun taisteluissa kuolleiden haudoille kannettiin ristit. Oivaltavaa ja vähäeleistä.

Kaikkein hienointa lavastuksessa oli kuitenkin kuorokohtaus Johanneksen kirkossa. Hugo Simbergin maalauksen köynnöksenkantajapojat olivat osa kuoroa, joka puhkesi laulamaan pakolaiskuoron kanssa Mustaa, mustaa. Koska Tampere-talo ei ole teatteri eikä oopperatalo, on lavastus rakennettu paikan päälle.

Näin hienosti tehdyn Tampereen voisi mielestäni pakata matkalaukkuun ja laittaa kiertueelle muihin kaupunkeihin, sillä vain kuusi esitystä tuntuu oopperan luomiseen käytetyn valtavan työmäärän ja henkilötyövuosien tuhlaukselta. Tarinan taistelut olivat Tampereella, mutta sisällissodan tapahtumat koskettivat koko kansakuntaa. Esittäkää siis ihmeessä Veljeni vartijaa vielä muuallakin!

Mielenkiintoista olisi myös nähdä jatkoa tarinalle. Mitä tapahtui loppunäytöksen jälkeen ja seuraavat kaksikymmentä vuotta? Miten jakautunut kansakunta kykeni yhdistymään Talvisodan alla? Olisiko siinä tilausta seuraavalle tamperelaisoopperalle?