tiistai 3. heinäkuuta 2018

Teatteriesitys: Taikuri Oz



Nelikko matkalla Smaragdikaupunkiin. Leijona vielä hieman epäröi.


Missä: Turun kesäteatteri Vartiovuorella

Milloin: Ensi-ilta oli torstaina 14. 6. 2018. 
Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset. Kävin katsomassa klo14.00 päivänäytöksen lauantaina 30.6.2018.

Esityksen kesto: Noin 1 h 55 min väliaikoineen.

Ikäraja: Sopii kaikille 3-vuotiaasta ylöspäin.

Käsikirjoitus: alkuperäinen käsikirjoitus L. Frank Baum, dramatisointi ja näytelmäkäsikirjoitus Tom Petäjä
Ohjaaja: Tom Petäjä
Musiikin sävellys ja sovitus: Valtteri Lipasti
Lavastus: Teemu Loikas
Äänisuunnittelu: Mikko M. Koskinen
Kampaus ja maskeeraus: Alisa Oksanen
Pukusuunnittelu: Pirita Lindén
Nuket ja tarpeisto: Pia Kalenius
Koreografi: Hanna-Riikka Nordman

Rooleissa:
Dorothy – Maiju-Riina Huttunen
Variksenpelätti – Elviira Kujala
Peltinen – Thomas Dellinger
Leijona – Samu Loijas
Lännen Ilkeä Noita – Lauri Ketonen
Pohjoisen Hyvä Noita – Miia Wakonen
Portinvartija – Markus Niemi

Mainitsen tässä listauksessa vain keskeisimmät roolit. Loput esiintyjät voi tarkistaa käsiohjelmasta

Näytelmästä:

Olen lukenut Ihmemaa Ozin ja sitä kautta tiesin pääpiirteittäin, mitä tulee tapahtumaan ja mistä tarina kertoo. Aamuset-lehdestä olin lukenut, että Dorothy on tässä näytelmäversiossa siirretty pois kansasilaiselta maatilalta nykypäivän kesäjuhlille. Jo ennen kun olin nähnyt teoksen ajattelin, että onpa virkistävä idea! Siirto nykyhetkeen toimiikin oikein hyvin. Kesäjuhlilta Dorothy tempautuu ihmemaa Oziin, tulee vahingossa liiskanneeksi Pohjoisen Ilkeän Noidan ja saa tästä palkinnoksi taikakengät. Hän ei kuitenkaan ole kovin innostunut uusista kengistään vaan tahtoo mieluummin kotiin, omaan ympäristöönsä omien rakkaidensa luo. Dorothy saa Pohjoisen Hyvältä Noidalta vinkin, että Smaragdikaupungissa asuva suuri Velho Oz saattaisi osata auttaa hänet takaisin kotiin.

Hieman vastahakoisesti ja peloissaan Dorothy lähtee keltatiilitietä pitkin matkalle kohti Smaragdikaupungia. Matkalla hän kohtaa uusia ystäviä kuten sympaattisen Pelätin, jämäkän Peltisen ja herkän Leijonan. Matkan aikana nämä neljä oppivat jotain toisiltaan ja jotain itsestään. Tämän enempää en tarinan juonesta kerro, jotta jokainen saa itse kokea sadun taian.

Maiju-Riina Huttusen herkästi ja avoimesti näyttelemällä Dorothylla on vähän sama hankaluus kuin Liisalla Ihmemaassa. Hän on tarinan keskushenkilö, mutta muut hahmot vievät varsinaista tarinaa eteenpäin samalla kun Dorothy lähinnä seuraa tapahtumien kulkua ja kommentoi niitä. Dorothyn avainkohtaukset ovatkin lähempänä tarinan loppua jolloin Dorothylle valkenee mitä hän on matkallaan oppinut.

Kilttien hahmojen lisäksi tarinassa on myös ilkeitä hahmoja. Tarinan pahis, oopperadiivan elkeet omaava Lännen Ilkeä Noita apureineen onkin varastaa koko show'n Dorothyltä ystävineen. Lauri Ketosen energisesti tulkitsema Noita ei ole niinkään paha vaan lapsellinen ja omistushaluinen. Hän keventää tarinaa sopivasti eikä ole mielestäni liian pelottava pienellekään katsojalle, enemmänkin hassu.

Pelätin ja Dorothy auttavat kiinni ruostuneen Peltisen takaisin liikkeelle.


Haluan erityisesti nostaa esiin Pirita Lindénin suunnitteleman puvustuksen. Se on upea ja huolella tehty. Hieman pienemmissä rooleissa olevat Maiskiaiset, Puut ja Unikot ovat todella hienoja. Smaragdikaupungin väen pukuihin on löydetty valtava määrä sinisen ja vihreän sävyjä. Oma suosikkini puvuista on Peltisen asu. Vihreäsävyiseen lavastukseen tuovat oman upean lisänsä Vartiovuoren vehreät puut.

Smaragdikaupungin väkeä monissä sinivihreän sävyissä.


Valtteri Lipastin musiikki saa taatusti hymyn huulille! Hänen musiikistaan ja sanoituksistaan olen saanut nauttia Vartiovuorella aiemmin vuonna 2015 Aarresaari-näytelmässä. Silloin olisin toivonut, että näyttelijät olisivat tehneet levyn näytelmän musiikista, sillä vieläkin toisinaan soi päässä Hispaniola, laivoista mahtavin. Taikuri Ozistakin voisi tehdä levyn, sillä näytelmässä on monenlaista mieleenpainuvaa musiikkia, monissa eri tyylilajeissa räpistä oopperaan.




Esteettömyys:

Turun kesäteatteri sijaitsee Vartiovuoren mäellä, hiekkamaastossa. Pehmeässä hiekassa kelaaminen voi olla hankalaa. Hankaluuteen vaikuttavat pyörätuolin tyyppi ja omat käsivoimat. Lähin invapysäköintipaikka löytyy Käsityöläismuseosta. Huoltoajo saa ajaa teatterin mäelle asti, mutta siellä ei ole omia parkkipaikkoja. Itse tulin taksilla teatterille asti.

Turun kesäteatterissa on katettu katsomo, joten katsojaa ei haittaa vaikka vähän sataisikin. Kesäteatterin tiloista löytyy myös inva-wc. Kannattaa muistaa Suomen kesän monet kasvot ja varata ennemmin mukaan yksi kerros ylimääräistä kuin yksi liian vähän. Otan seuraavan kerran viileämmällä ilmalla kesäteatteriin lähtiessäni mukaan huovan jaloille.

Pyörätuoliaitioon mahtuu kohtuullisen mukavasti noin 10 pyörätuolia, ja se on myös maksimimäärä lippuja, joka pyörätuoliaitioon myydään kutakin näytöstä kohden. Pyörätuolipaikat ovat katsomon ensimmäisellä rivillä. Sisään tultaessa vasemmalla on pyörätuoliluiska joka on riittävän loiva, jotta siitä pääsee itsenäisesti kelaamaan.

Turun kesäteatteriin saa avustajan mukaan ilmaiseksi, joten säästösyistä ei kannata jättää ottamatta avustajaa mukaan. Jos kuitenkin haluat tulla teatteriin yksin, niin voit tilata väliaikatarjoilun katsomoon Tällaisessa tapauksessa tilaus kannattaa tehdä ennen näytöksen alkua, jolloin kioskihenkilökunta voi valmistella tilauksen valmiiksi väliajalle kuten muutkin ennakkoon tilatut tarjoilut. Näin ei myöskään tarvitse arvailla, että saako väliajalla yhytettyä henkilökuntaa katsomosta käsin vaan tarjoilu voidaan väliajan alkaessa tuoda valmiina asiakkaalle.

Turun kesäteatterissa ei ole käytössä induktiosilmukkaa.

Lähteinä käytetty:
Aamuset 27.6.2018 Tuttuja elementtejä hakien, kirjoittanut Ilkka Lappi.
Sähkopostikeskustelu esteettömyydestä Turun kesäteatterin kanssa 2.7.2018.
Taikuri Ozin käsiohjelma
ja
http://turunkesateatteri.fi/taikuri-oz/ haettu 03.07.2018

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Teatteriesitys: Peppi Pitkätossu



Kuva: Tapio Väntsi



Missä: Ruskon kesäteatterissa, Vanhatie 11

Milloin: Ensi-ilta oli sunnuntaina 3.6.2018 Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset.

Kävin katsomassa esityksen sunnuntaina 10.6.2018. Tämä ja kaikki muut näytelmän esitykset ovat loppuunvarattuja!

Alkuviikosta ilma oli hieman koleahko, mutta sunnuntaiksi ilma lämpeni kesäiseksi. Ruskon kesäteatterin katsomo on katettu, joten katsoja on sateelta suojassa. Kesäsään vaihtelevuuden takia kannattaa aina silti ottaa mukaan hieman ylimääräistä vaatetusta.

Esityksen kesto: Noin 1 h 55 min väliaikoineen

Ikäraja: Ei ikärajaa

Käsikirjoitus: alkuperäinen käsikirjoitus Astrid Lindgren, dramatisointi Staffan Götestam, suomennos Liisa Ryömä

Ohjaaja: Tapio Väntsi

Musiikki: Georg Riedel, Anders Berglund, Jan Johansson

Musiikin sovitus ja tuotanto: Jouni Lehtonen

Koreografia: Marko Carlson

Lavastuksen suunnittelu ja tarpeisto: Katri Uuttu

Puvustus ja tarpeisto: Tarja Siirtola-Virta

Maskeerauksen suunnittelu: Tarja Siirtola-Virta ja työryhmä

Ääniteknikko: Vili Hokkanen

Esiintyjät: (aakkosjärjestyksessä) Aava Aaltonen, Mimosa Ahde, Elena Blomqvist, Iida Blomqvist, Eikku Flinkman, Sanni Huhtala, Myy Hämäläinen, Mikko Jäästö, Kristiina Koljonen, Emilia Mäkilä, Maarit Mäkipää, Oosa Mäkipää, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Anni Rantala, Toni Rautio, Riitta Sahla, Vili Suonpää, Lotta Uuttu ja Jade Vainio.

Kuva: Tapio Väntsi

Näytelmästä:

Ohjaaja Tapio Väntsi kertoo kertoo, että Peppi-näytelmää esitetään koko ajan jossain päin Suomea. Täksi kesäksi Peppi on saatu Ruskolle. Ensimmäinen teatteriesitys Peppi Pitkätossusta sai ensi-iltansa Tukholmassa maaliskuussa 1946. Mielestäni on hienoa, että lastennäytelmä on kestänyt aikaa jo 72 vuotta.

Näytelmä alkaa siitä, kun Peppi (Lotta Uuttu) muuttaa Huvikumpuun ja saa uusiksi ystävikseen Tommin (Toni Rautio) ja Annikan (Iida Blomqvist). Teatterin lavalla ehditään käydä koulussa, sirkuksessa ja monessa muussakin paikassa ennen kuin on loppuaplodien aika.

Näytelmä etenee varsin nopeasti ja sekä liikuttavat että iloiset kohtaukset ovat hyvin tasapainossa. Peppi näyttämöllä (Pippi på scen) -kirjan kirjoittaja Martin Hellström kertoo, että kun Peppi-kirjasta muokattiin näytelmäversiota siitä vähennettiin dialogia ja sanaleikkien osuutta. Sen sijaan siihen lisättiin kakkuja, poliiseja, menoa ja meininkiä (vapaasti suomennettu ruotsinkielisestä Wikipedia-artikkelista Pippi Långstrump). Aikuiskatsojan näkökulmasta riehumiskohtauksia olisi voinut hieman lyhentääkin.

Lavastus on raikas ja siinä on paljon yksityiskohtia. Pepin makuuhuoneen seinällä on muistuttamassa enkelinsiivet äidistä ja laivataulu merirosvoisän ammatista. Lavastuksessa on myös kiinnitetty huomioita turvallisuuteen. Katolle kiipeävillä on turvavaljaat ja kattolamppu on kiinnitetty niin lujasti, että siinä voi huoletta keinua. Huvikumpuun kuuluu olennaisena osana myös Pepin apina herra Tossavainen, jonka Hannu Pajunen elävöittää kekseliäästi.

Kuva: Tapio Väntsi



Minä ja Heppu (Maarit Mäkipää)
Kuva: Jussi Lahtonen
Näytelmä on roolitettu luontevasti ja monelle näyttelijälle tarjoutuu mahdollisuus tukea tarinaa useassa hyvin toteutetussa sivuroolissa. Nuoremmat lapsinäyttelijät pääsevät loistamaan erityisesti sirkuskohtauksen pelleinä ja akrobaatteina. Maarit Mäkipään esittämät hevosroolit ovat taitavasti tehtyjä ja fyysinen komedia varsin onnistunutta. Rooliasun alla tulee varmasti myös todella kuuma.

Peppi Pitkätossu on koko perheen näytelmä, josta jää hyvä mieli. Parasta oli kuulla pienten katsojien nauravan. Näytelmässä on monta asiaa josta nauttia kuten kielellä leikittely, lasten välinen ystävyys ja se, että huumorintajuttomat aikuiset joutuvat miettimään omia näkemyksiään uudestaan. Liikuttavaa on Pepin vahva usko siihen, että isä vielä palaa kotiin.

Esteettömyys:

Katsomossa on kaksi pyörätuolipaikkaa katsomon päädyissä. Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolipaikan tarpeesta etukäteen lippua varatessa.

Katsomon portaikkoon saadaan luotua tasainen istumapaikka tukilaudalla johon pyörätuoli nostetaan. Lämpimät kiitokset näyttelijöille Hannu Pajuselle ja Mikko Jäästölle avustamisesta!

Kesäteatterin tiloissa on myös inva-wc. Kahvio on sekä ulko- että sisätiloissa.


torstai 22. helmikuuta 2018

Tampereen Ooppera: Veljeni Vartija



Missä:Tampere-talossa

Milloin: Pe 16.2.2018 klo 18.30, kantaesitys Su 18.2. klo 15.00
Ke 21.2. klo 18.30 (YLE televisioi) La 24.2. klo 15.00 To 1.3. klo 18.30 La 3.3. klo 15.00

Sävellys Olli Kortekangas
Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali
Libretto ja ohjaus
Tuomas Parkkinen
Puvut
Tarja Simone
Lavastus
Kati Lukka
Valosuunnittelu Ville Syrjä

Rooleissa:
Tuuli Takala Amanda Rossi
Ville Rusanen Eemil Rossi
Tuomas Katajala Iisakki Friman
Juha Kotilainen Johannes Rossi
Päivi Nisula Rauha Valkonen
Erica Back Serafina Suomi
Virpi Räisänen Hanna Waltz
Suvi Väyrynen Onni Kontio
Tuomas Pursio Tuntematon sotilas

sekä Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro ja Tampereen Oopperan lapsikuoro.

Linkki Ylen sivuille: https://areena.yle.fi/1-4313553

Lähetyksen jälkeen ooppera on katsottavissa Areenassa 22.2.2018 alkaen 6 kk ajan 20.8.2018 asti.
Teos nähdään myös Yle Teemalla pääsiäisenä.

Silmänräpäys sitten -


Kävin katsomassa Veljeni vartijan kantaesityksen Tampereella 16.12. 2018. Tämän lisäksi katsoin YLE: n televisioiman näytöksen 21.02.2018. Veljeni vartija on Tampereen Oopperan tilausteos, jonka aiheena on vuoden 1918 sisällissota. Kyseessä on uusin suomalainen ja ensimmäinen Tampereelle sijoittuva ooppera.

"Paljon synkkää ja surullista", oli ennakko-oletukseni. Toki oopperassa oli synkät hetkensä ja surullisia kohtaloita, mutta ennakko-oletukseni oli muuten pielessä. En osannut aavistaa, miten musiikillisesti monipuolista, teemoiltaan monivivahteista ja kuitenkin helposti lähestyttävää teosta olin menossa katsomaan. Materiaalista olisi voinut kirjoittaa kaksikin teosta ja keskittyä siten tiettyihin teemoihin enemmän. Nyt ooppera eteni välillä hengästyttävääkin vauhtia.

Musiikillisesti Veljeni vartija sisälsi monenlaista: pieniä kuoro-osia, suuria kuoro-osia, lapsikuorolle oma osa. Solisteille perinteisiä aarioita, duettoja ja trio. Musiikin tyylissä oli paljon vaihtelua. Oli kepeää ja synkkää teemaa, parodiaa, pilkkalaulua ja jopa kabaree-tyyliä.

Sekä säveltäjä Olli Kortekangas että libretisti Tuomas Parkkinen ovat painottaneet, että ooppera lähtee liikkeelle pienestä ihmisestä. Tarinan keskiössä on Rossin perhe, joka jakautuu sisällissodan mainingeissa. Rossin perhe läheisineen kuvastaa Suomea pienoiskoossa. Hahmot ja heidän kohtalonsa ovat kuvitteellisia, mutta ympäröivät tapahtumat nojautuvat tiukasti historiallisiin tapahtumiin. Ajallisesti teos kattaa noin neljän ja puolen vuoden aikajakson.

Ainoastaan yhdelle roolihahmolle on esikuvansa tosielämässä. Onni Kontion hahmo pohjautuu 14-vuotiaaseen oululaiseen lapsisotilaaseen Onni Kokkoon. Parkkinen kertoi päätyneensä Kokkoon, koska Kokosta tuli kuolemansa myötä valkoisen armeijan ikoninen sankari. Toinen syy ottaa Onni Kontion hahmo oopperaan mukaan oli se, että kyseessä on housurooli. Housuroolissa naislaulaja esittää poikaa tai nuorta miestä. Parkkisen mukaan housurooli on myös kumarrus oopperan historialle.(YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:32:16 eteenpäin).

Agitaattorin ja kansankiihottajan Hanna Waltzin rooliksi on mainittu myös kohtalokas nainen. Hän toimii takapiruna ja käänteisen omatunnon äänenä yllyttämässä hahmoja väkivaltaan. Ensi-illassa Virpi Räisäsen ääni ei valitettavasti kantanut orkesterin yli ja agitaattorin sanoma jäi tekstityksen varaan. Keskiviikon televisioinnissa ääni kantoi hyvin. Parkkisen mukaan Waltzin hahmo edustaa maagista realismia (YLE:n haastattelu oopperan kohdasta 1:29 eteenpäin).

Tampereen läsnäolo toteutuu upean lavastuksen avulla. Yksinkertaisilta näyttävin keinoin on luotu helposti tunnistettavia paikkoja. Kolmannen näytöksen alussa näyttämö muuttui Tampereen teatteriksi punaisten kankaiden ja näytelmäkirjailijoiden nimien avulla. Kalevankankaan hautausmaa muodostui kahteen kertaan, kun taisteluissa kuolleiden haudoille kannettiin ristit. Oivaltavaa ja vähäeleistä.

Kaikkein hienointa lavastuksessa oli kuitenkin kuorokohtaus Johanneksen kirkossa. Hugo Simbergin maalauksen köynnöksenkantajapojat olivat osa kuoroa, joka puhkesi laulamaan pakolaiskuoron kanssa Mustaa, mustaa. Koska Tampere-talo ei ole teatteri eikä oopperatalo, on lavastus rakennettu paikan päälle.

Näin hienosti tehdyn Tampereen voisi mielestäni pakata matkalaukkuun ja laittaa kiertueelle muihin kaupunkeihin, sillä vain kuusi esitystä tuntuu oopperan luomiseen käytetyn valtavan työmäärän ja henkilötyövuosien tuhlaukselta. Tarinan taistelut olivat Tampereella, mutta sisällissodan tapahtumat koskettivat koko kansakuntaa. Esittäkää siis ihmeessä Veljeni vartijaa vielä muuallakin!

Mielenkiintoista olisi myös nähdä jatkoa tarinalle. Mitä tapahtui loppunäytöksen jälkeen ja seuraavat kaksikymmentä vuotta? Miten jakautunut kansakunta kykeni yhdistymään Talvisodan alla? Olisiko siinä tilausta seuraavalle tamperelaisoopperalle?



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Nosferatu: Nyt jo kuulen Kuolonlinnun laulun

Lübecker Salzschpeicher, joka toimi elokuvassa myös Nosferatun kaupunkikotina.



Missä:Kotisohvalla

Milloin: YLE-Areenasta 9.12 2017 - 9.3.2018 eli 90 päivää.
Ensi ilta oli Haagissa 17. helmikuuta 1922

Ohjaus: Friedrich Wilhelm Murnau.

Nimiooleissa: Max Schreck, Alexander Granach, Gustav von Wangenheim, Greta Schröder

Restaurointi: Luciano Berriatúa / Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung 2005–2006.


Tietoa elokuvasta ja sen taustoista

Nosferatun oli alunperin tarkoitus olla mukaelma Bram Stokerin romaanista Dracula. Stokerin leski, joka omisti Draculan tekijänoikeudet ei kuitenkaan antanut lupaa filmatisoinnille. Siispä F. W. Murnau lainasi Bram Stokerin työn ilman lupaa ja teki henkilön- ja paikannimiin pieniä muutoksia, ajatellen ehkä, että laina jäisi huomaamatta. Laina ei kuitenkaan jäänyt Stokerin leskeltä huomaamatta ja tämä haastoi elokuvan tuottaneen yhtiön oikeuteen. Oikeus linjasi, että tekijänoikeutta on loukattu ja määräsi elokuvan kaikki Saksassa olevat kopiot poltettavaksi.

Onneksi jokunen kopio säästyi tuholta ja niistä on voitu koostaa meidän nykykatsojien ja aiempien katsojien iloksi kokonainen elokuva. Muutama kopio oli ehditty toimittaa muun muassa Yhdysvaltoihin, jossa elokuva sai ensi-iltansa seitsemän vuotta saksankielisen ensiesityksen jälkeen, vuonna 1929. Oikeusjutusta syntynyt kohu möi niin elokuvaa kuin kirjaakin. Vaikka paljon Nosferatun filmikopioita tuhottiin, niin elokuva kiersi maailmaa edelleen.

Aivan alkuperäistä, kokonaista teosta ei kuitenkaan ole säilynyt."YLE Teemalla esitettävä Nosferatu on Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftungin toimesta restauroitu versio, joka perustuu lähinnä erääseen Ranskassa säilyneeseen väritettyyn kopioon; osia on digitoitu tšekkiläisestä ja plansseja saksalaisesta kopiosta. Lisäksi elokuvaan on toteutettu kadonneita tekstiplansseja pieteetillä alkuperäisen typografian mukaisesti." Lisää tietoa YLEllä esitettävästä versiosta tästä.

Kreivi Orlokin ei-inhimillinen olemus - eläimellisyys

Kreivi Orlok on muodoltaan kovin erilainen kuin myöhempien vampyyrielokuvien vakiinnuttama frakkiin pukeutuva herramiesvampyyri. Todella hieno takki Orlokilla kuitenkin kyllä on. Hän muistuttaa enemmän eläintä kuin ihmistä. Kreivillä on varsin pitkät etuhampaat, hän on kovin kalpea ja muutenkin kummitusmaisen oloinen. Rottamaiset etuhampaat ja hurjat kynnet liittävät hänet yhtäältä hänen mukanaan kulkeviin rottiin ja rottien kautta ruttoon, tartuntatauteihin ja kuolemaan. Kreivi Orlok vaikuttaa olevan surullinen ja yksinäinen hahmo eikä hän oikein tiedä eikä taida välittääkään siitä, miten ihmisten kanssa toimitaan.

Elokuva on kestänyt aikaa jo lähes vuosisadan. Se etenee tapahtumiltaan hitaammin kuin nykyfilmit. Tyyliltään elokuva on erittäin mahtipontinen ja pateettinen. Elokuvan visuaalisesti tunnetuimmassa kohtauksessa pelkkä Orlokin varjo kiipeää portaita Hutterin asuntoon. Ainoa, mikä elokuvassa varsinaisesti häiritsee on se, että herra Hutter ei millään tajua että kreivi Orlok on vampyyri. Tämä sama ominaisuus on sittemmin sälytetty useille Hutter/Harker -hahmoille.

Elokuva ei nykykatsojaa pelota, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta. Itseäni ihmetyttää muun muassa se, että miksi elokuvaan aina löytyy uhrautujanaisia? Toisin sanoen jostain uhasta ei päästä, ellei kaunis neitokainen ole valmis uhraamaan henkeään elokuvan "hirviölle". Laitan sanan hirviö tässä lainausmerkkeihin siksi, että lukija/katsoja voi itse elokuvaa katsoessaan päätellä kuka kulloinkin on varsinainen hirviö. Muun muassa elokuvista Nosferatu, Frankenstein, Frankensteinin morsian, Susimies ja Näkymätön mies löytyy klassinen nuori, kaunis ja mahdollisesti vähän yksinkertainen uhrautujanainen. Tästä virkistävänä poikkeuksena on Muumio (1932) jossa Ankh-es-en-Amon ei suostu uhrattavaksi ja omalla toiminnallaan aiheuttaa elokuvassa merkittävän suunnanmuutoksen.

Lähteet:

All copies of the cult classic “Nosferatu” were ordered to be destroyed after Bram Stoker’s widow had sued the makers of the film for copyright infringement
https://www.thevintagenews.com/2017/04/05/all-copies-of-the-cult-classic-nosferatu-were-ordered-to-be-destroyed-after-bram-stokers-widow-had-sued-the-makers-of-the-film-for-copyright-infringement/. Haettu 10.10.2017
Wikipedia; Nosferatu
https://en.wikipedia.org/wiki/Nosferatu#cite_note-2. Haettu 10.10.2017
Nosferatu ja Dracula – vampyyrihistoriaa Teemalauantaissa 9.12.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/05/nosferatu-ja-dracula-vampyyrihistoriaa-teemalauantaissa-912. Haettu 10.10.2017
Great Movie Nosferatu https://www.rogerebert.com/reviews/great-movie-nosferatu-1922. Haettu 10.01.2017
Nosferatun iMDb-sivu http://www.imdb.com/title/tt0013442/?ref_=nv_sr_1.Haettu 12.01.17
Nosferatun tv-tropes -sivusto http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Film/Nosferatu


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Neule: Albion-sukat

Sukat jalassa. Kesäauringossa. Parvekkeella.



Sain hiljattain valmiiksi sukkaparin. Malli on nimeltään Albion. Se oli toukokuun mysteerisukkana Ravelryn Sock Knitters Anonymous - ryhmässä. Jos mysteerisukat neuloo määräajassa eli kahdessa kuukaudessa ja ilman muutoksia ohjeeseen, saa osallistua arvontaan, jossa voi voittaa lisää lankaa.


Mysteerisukka on viikon välein ilmestyvistä vihjeistä koostuva ohje. Sukassa on yleensä neljä osaa ja ne seuraavat toisiaan varsin ennalta-arvattavassa järjestyksessä. Tämän mysteerin teki puoleensavetäväksi suunnittelijan esittelyteksti:

"Koska tämän on tarkoitus olla mysteerisukka, olen kirjoittanut vihjeet niin, että jokaisessa niistä esitellään jokin uusi tekniikka , jota ei voi päätellä sitä edeltävistä osista. Tästä syystä vihjeet ovat keskenään eri mittaisia. Viimeinen vihje on monimutkaisin ja pisin, mutta koska se on viimeinen, niin ei ole kiirettä neuloa sitä loppuun ennen seuraavaa vihjettä."(Vapaasti suomennettu sukkamallin sivulta.)

Uudet tekniikat kiinnostavat aina, joten ei kun neulomaan vaan! Näissä sukissa minulle oli uutta se, että kantapää neulotaan lähes kaikilla varren silmukoilla eikä puolella varren silmukoista kuten yleensä. Näin neuloen saa sukanvarren kuvion jatkumaan pystysuorana myös kantakiilan ajan. 

Sukanvarren kuvio jatkuu pystysuorana myös kantakiilassa.


Kantapään käännös neulotaan ihan tavalliseen tapaan. Sitten poimitaan silmukat sukan kummaltakin sivulta ja neulotaan kantakiilan kavennukset lyhennetyin kerroksin. Kavennuksien paikka on jalkapöydän päällä. Tällainen muotoilu antaa hienoja mahdollisuuksia kuvioiden suunnitteluun. Ainoa miinuspuoli jonka keksin on se, että näin joutuu neulomaan tasona aika paljon. On toki makuasia, haittaako se vai ei.

Tässä sukassa oli myös juuri sopiva määrä kirjoneuletta. Valitsin värit, jotka mielestäni sopivat hyvin toisiinsa ja keskenään yhteen. Valitsemani väriyhdistelmä ei kuitenkaan tuo kirjoneulekuviota parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Näitä sukkia neuloessa sain hyvän oppitunnin värien käytöstä neuleessa. Lopputulos on mielestäni  kuitenkin hyvä ja väriyhdistelmä on iloinen ja raikas. Kuviolankoja kului varsin vähän: 2 - 6 grammaa per väri, joten tähän voi hyvin käyttää pienet jämäkerät.



Albion-sukissa on käytetty useita Brittein saarten perinteisiä neuletekniikoita. 







lauantai 1. heinäkuuta 2017

Neule: Sock of Ages



Löysin varastoja kolutessani kevättalvella 2012 aloittamani projektin. Valmiina oli yksi sukka ja hieman yli kärjen verran toista. Sukkkamalli on  A Tad Bit O' Plaid.



Sukka ja sotkusukka.


Keskenjäämisen syyt ovat nyt selvillä. Yksi niistä on yllä kuvassa näkyvä viiden langan lankasotku. Minulla on tainnut mennä hermo monella langalla työskentelyyn! Toinen syy on se, etten ole osannut päättää, haluanko näistä polvisukat vai en.


Aloitin neulomisen urheasti uudestaan! Nyt raitalankojen käsittelykin sujuu jo paremmin. Käytössä olevan langan pidän neuleen oikealla puolella ja loput neljä lankaa odottamassa vasemmalla.

Neljä lankaa vasemmalla, yksi oikealla.


Sukan teräosa ja kantapää tuli lopulta neulotuksi miltei yhden päivän aikana. Silmukoita on tosin kerroksella perin vähän, vain 56.

Polvisukat vai ei?
Kaikkia sukkamalleja ei ole tarkoitettu muunnettavaksi polvisukiksi. Olen aika varma, että tämä malli kuuluu niihin. Jälkikäteen virkattavat pystyraidat luultavasti tiivistävät neulosta sen verran, että pelkät pohjelisäykset eivät riittäisi muokkaamaan näistä polvipituisia. Varmemmaksi vakuudeksi päävärin lanka ei myöskään riitä niin pitkälle.

Mitä vielä pitää tehdä?
Nyt on jäljellä oikean sukanvarren tekeminen loppuun. Sen lisäksi vasemmasta sukasta on purettava ja tehtävä uudestaan kolme oikein - yksi nurin -joustinneule, koska se ei riitä pitämään sukkia ylhäällä. 

Toivottavasti jo tässä kuussa näemme nämä sukkakaunokaiset valmiina ja käytössä!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Teatteriesitys: Liisa Ihmemaassa

Kuva: Mika Nurmi Photography


Missä: Ruskon kesäteatterissa, Vanhatie 11

Milloin: Ensi-ilta oli sunnuntaina 4.6. 2017. Tästä linkistä pääset katsomaan, milloin ovat muut näytökset.

Kävin katsomassa ensi-illan sunnuntaina 4.6. Tähän näytökseen sain kutsuvieraslipun.

Ilma oli poutainen ja lämpimähkö. Tänä keväänä ja alkukesällä on ollut huomattavan viileää, joten mukana olivat hanskat ja kaulahuivi sekä yllä lämmin takki eikä siinä ollut yhtään liikaa . Varaa siis mieluummin mukaan yksi ylimääräinen kerros lämmintä, kuin yksi liian vähän. Ruskon kesäteatterissa on katettu katsomo, joten katsojaa ei haittaa vaikka vähän sataisikin. Näytelmään se kenties tuo jotain lisää?

Esityksen kesto: Noin 1 h 45 min väliaikoineen

Ikäraja: Ei ikärajaa

Käsikirjoitus: alkuperäinen käsikirjoitus Lewis Carroll, sovitus näytelmäksi Pentti Pesä ja Pekka Ojamaa

Ohjaaja: Pauliina Salonius

Musiikin sävellys ja äänitehosteet: Jouni Lehtonen

Musiikin sanoitus: Jouni Lehtonen ja Eikku Flinkman

Ääniteknikko: Vili Hokkanen

Puvustus: Tarja Siirtola-Virta

Lavastus ja tarpeisto: Katri Uuttu

Maskeeraus: Milana Keskikastari

Esiintyjät: (aakkosjärjestyksessä) Aava Aaltonen, Mimosa Ahde, Elena Blomqvist, Iida Blomqvist, Liina Flinkman, Tom Flinkman, Venla Hietaharju, Enni Huhtala, Sanni Huhtala, Mikko Jäästö, Kristiina Koljonen, Emilia Mäkilä, Sanna-Kaisa Nurminen, Alma Pajunen, Hannu Pajunen, Toni Rautio, Riitta Sahla, Vili Suonpää ja Lotta Uuttu.

Kuva: Mika Nurmi Photography
Näytelmästä:

Olen lukenut Liisa-kirjani moneen kertaan ja nähnyt Walt Disneyn ja Tim Burtonin versiot Ihmemaasta. Odotin suurella mielenkiinnolla, millainen Ihmemaa Ruskolle on luotu ja mitä siellä tapahtuu.

Luvassa on satu, jossa tapahtuu kaikenlaista kummaa. Tarina alkaa siitä, kun Liisa putoaa kaninkoloon ja saa kutsun Kuningattaren puutarhajuhliin. Sitten kaikki alkaa muuttua! Katsoja saa ällistellä ja hämmästellä Liisaa ja Liisan kanssa. Sekä aikuiselle että lapselle löytyy naurun ja miettimisen aihetta, samastakin tapahtumasta eri tasoilta.

Lavastus on kirkasvärinen ja kukallinen ja sieltä löytyy pieniä yllätyksiä. Yksityiskohtaiset, runsaat ja paikoin humoristisetkin puvut lisäävät tarinaan säihkettä  ja sadunomaisuutta. Liisan suurentumiset ja pienentymiset on tehty oivaltavasti.

Näyttämön tapahtumissa tulee seuranneeksi ainakin yhtä paljon itse tarinaa kuin sen puitteita. Liisan seikkailuissa ei ole varsinaista juonta, mutta alku ja loppu niillä on. Katsoja voi itse miettiä, mitä oikein tapahtuikaan.

Kuva: Mika Nurmi Photography



Näytelmän ohjaaja Pauliina Salonius kirjoittaa Liisan käsiohjelman esipuheessa että:
 "Ruskon kesäteatterin toiminta on vahvasti yhteisöllistä. Se yhdistää joka kesä eri ikäisiä ihmisiä toimimaan yhdessä saman tavoitteen hyväksi. Tänä kesänä Ruskon kesäteatterin konkarit saavat rinnalleen monta ensikertalaista. Kaikki ovat heittäytyneet mukaan suurella sydämellä, ja yhdessä tekemisen riemu on ollut suurta"


Tämä yhdessä tekemisen riemu sekä ilo näyttelemisestä välittyy  katsojalle vahvana. Erityisesti haluan nostaa esiin pienen Murmelin (Sanni Huhtala) ja Kaalimadon (Emilia Mäkilä). Kaikki näyttelijät yhdessä luovat Liisan Ihmemaan ja ylläpitävät sitä.


Esteettömyys: Tulin näytökseen pyörätuolilla. Nousevan katsomon kaltevaan portaikkoon luodaan tukilaudan avulla tasainen istumapaikka. Avustajani pääsi viereeni istumaan. Näkyvyys oli erinomainen. Teatteri pyytää ilmoittamaan pyörätuolista etukäteen, jotta he osaavat varautua.

Ruskon kesäteatterin pyörätuolipaikka


Jos tulet paikalle ilman avustajaa, voi pehmeässä hiekkamaastossa kelaaminen olla hieman raskasta, mutta henkilökunta auttaa varmasti. Kesäteatterin kahvio on sekä ulko- että sisätiloissa. Kesäteatterin tiloista löytyy myös inva-wc.