Missä: Elokuvateattereissa
Milloin: Suomen
ensi-ilta oli 30.9. 2016.
Ikäraja:12
Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoitus: Jane Goldman
Rooleissa: Asa Butterfield, Eva Green, Judi
Dench, Samuel L. Jackson, Chris O'Dowd, Allison Janney, Rupert Everett, Terence
Stamp, Ella Purnell
IMDB-linkki: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Kävin katsomassa 2D-version
13.10.2016. Pyrin katsomaan elokuvista aina 2D-version migreenin välttämiseksi. Halusin ehdottomasti
katsoa teoksen elokuvateatterissa, koska Burtonin visuaalisesti hienot ohjaukset
pääsevät parhaiten oikeuksiinsa isolla kankaalla.
Elokuva perustuu Ransom
Riggsin samannimiseen kirjaan. Olen lukenut kyseisen kirjan, joten elokuvaa
katsoessani osin tahtomattanikin vertaisin elokuvaa kirjaan. Tuntuu oudolta,
että elokuva olisi tehty kuvittamaan Riggsin kirjaa, sillä siinä on erittäin
hienoja vintage-valokuvia, jotka jättävät enemmän tilaa mielikuvitukselle kuin
elokuvan hahmot.
Kirjaa ei tarvitse tuntea
nauttiakseen elokuvasta. Kirjan lukeneille tiedoksi kuitenkin, että noin
puoleen väliin elokuvaa mennään kirjan mukaan. Sen jälkeen lähdetään muille
poluille.
Kirjan tarina alkoi toimimaan
vasta noin sadan ensimmäisen sivun jälkeen. Elokuva lähtee paremmin käyntiin
ehkä siksikin, että kuvalliseen muotoon ja dialogiin pystyy tiivistämään paljon
kerrontaa. Kirjan tapahtumat petaavat erilaista loppua kuin mitä odottaisi,
osittain varmasti siksi, että kirjasta on tulossa kolmen kirjan sarja. Kirja
olisi ansainnut jäädä yksiosaiseksi ja pysyä tragediana. Elokuvaan on valittu
erilainen loppu, ja mielestäni tämä on hyvä ratkaisu. Kirja on kasvutarina,
mutta elokuvaan se ei oikein välity.
Monissa arvioissa elokuvaa on
kritisoitu myös siitä että se ei ole tarpeeksi burtonmainen ja paheksuttu sitä,
ettei se yllä Burtonin varhaisten töiden tasolle. Miksi kenenkään ohjaajan
ylipäätään pitäisi toistaa itseään samanlaisena iän kaiken? Elokuvaa on myös arvosteltu
siitä, että se ei tartu mahdollisuuksiin käsitellä vakavia.
Mielestäni kaikkea ei
tarvitse vääntää rautalangasta. "Puolassa oli 30-luvulla hirviöitä, ja
jouduin pakenemaan niitä." kertoo Jaken isoisä. Historiaa tunteva tietää,
mistä on kyse ja historiaa tuntematon voi ottaa selvää ja oppia uutta, myös vakavista
asioista.
Teosta on verrattu myös X-Men
-elokuviin, ja elokuvalla on sama käsikirjoittaja kuin Marvelin X-Men: First
Class -elokuvassa eli Jane Goldman. Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan johtune
tästä vaan siitä, että Neiti Peregrinen lastenkodista puhutaan monessa arviossa
kouluna eriskummallisille lapsille, ja siitä saadaankin näppärästi yhteys
Xavierin kouluun lahjakkaille nuorille (Xavier's School for Gifted Youngsters).
Vaikka olen ihan hiljattain
katsonut useamman X-Men -elokuvan, niin tämä vertailu ei tullut mieleeni. Kirjassa
lapset eivät käytä voimiaan mihinkään erityiseen tarkoitukseen, oli se sitten
hyvään tai pahaan. Kirjan lapset pikemminkin päätyisivät sirkuksen
kummajaisiksi kuin pukisivat kirkkaita trikoita ylleen. Toisin kuin professori
Xavierin oppilaat, Peregrinen lapset ovat juuttuneet aikasilmukkaan toistamaan
yhtä päivää uudestaan ja uudestaan. Se ei mahdollista henkilökohtaista eikä
mitään muutakaan kasvua. Vertaisin elokuvan tarinaa ennemmin Peter Paniin ja
Mikä-Mikä -maahan.
Elokuvassa olisi ollut
aineksia monen aiheen syvempäänkin tarkasteluun, mutta mihinkään ei pysähdytä
pidemmäksi aikaa, vaan elokuva juoksutetaan tasaisen varmaan tahtia loppuun
asti. Elokuva on sopivan mittainen, kaunista katsottavaa ja kelpo ajanvietettä.
Kuitenkin jää tunne, että elokuva ei oikein itsekään tiedä, mitä lajityyppiä se
edustaa tai mikä sen sanoma on. Elokuvakokemus olisi varmasti ollut
mieleenpainuvampi, jos sisältöä ja sanomaa olisi terävöitetty.
Esteettömyys:
Näytös jossa kävin esitettiin Turun Kinopalatsin salissa 4, jossa
pyörätuolipaikat ovat ilahduttavasti salin keskirivillä. Reunassa olleille
paikoille pääsi suoraan ovesta. Keskirivin pyörätuolipaikka on myös salissa 3.
Ykkös- ja kakkossaleissa pyörätuolipaikat ovat salin yläriveillä. Salin keski-
tai yläriviltä on huomattavasti parempi katsoa elokuvaa kuin ensimmäisen rivin
alakulmasta, jossa muiden salien pyörätuolipaikat sijaitsevat. Salissa yksi on
kolme pyörätuolipaikkaa, saleissa 5 ja 6 kaksi ja muissa saleissa yksi.
Jos pyörätuolipaikka
haluamaasi näytökseen on jo ehditty myydä ja kuitenkin haluat katsomaan saman näytökseen,
niin silloin sinun pitää pystyä siirtymään itse tai avustajasi auttamana
normaalille istumapaikalle. Salihenkilökunta ei saa avustaa siirtymisissä.
