tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukranssi

Joulunpyhät ovat ohitse, joten nyt on oivallinen aika kertoa mitä askartelin jouluksi. Olen pitkään haaveillut hienosta ovikoristekranssista. Niiden valinnassa vasta olikin runsaudenpula! Olisin halunnut jonkinlaisen havukranssin tai muun luonnonmateriaalista tehdyn. Toisaalta lapsuudenkodin luonnonmateriaaleja ja  joulukoristeita yhdistelevä kranssi on ehkä maailman hienoin.

Harmikseni totesin, ettei minulla ole paljon rahaa kranssiin laitettavaksi. Suuntasin SPR:n Kontti- kirpputorille, jossa sattui olemaan tarjous: Kaikki loput joulukoristeet eurolla. Etsiskelin sieltä viisi mieleistä koristetta, menin kotiin ja askartelin oman kranssini.

Kranssi kierrätysmateriaaleista


Askarteluun kului aikaa noin kaksi tuntia. En ole ihan varma tykkäänkö tämäntyyppisestä askartelusta vai en. Oikeastaan pelkkiä viimeistyksiä koko homma, kun kaikki näkyy valmiissa työssä. Ehkä olisin tarvinnut hieman enemmän aikaa hienompaan lopputulokseen, mutta pääasia on, että tämä tuli valmiiksi. Jopa ennen joulua, aatonaattona. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Seuraavaksi kerron tarkemmin askartelusta.


Neljä joulukoristetta kirpputorilta, satiininauha ja kirjontalangat omasta varastosta.

Punaisella nauhalla päällystetty kranssi oli vain hieman rikki ja näytti siltä, että sen korjaamiseen riittää vain alku- ja loppupään uudelleen kiinnittäminen. Olinpas vallan väärässä. Koriste oli kieputettu seitsemästä eri nauhasta ja ne piti kaikki kieputtaa ja kiinnittää uudelleen. En ehkä saanut nauhoja samalla tavoin kuin alkuperäisessä oli, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa muovisten koristeiden purkaminen.

Muovinen pikkukranssi purettuna

Tämän purkamisen jälkeen minua epäilytti hetken aikaa. Pikkukranssi itsessään olisi nimittäin voinut olla hyvä koriste. Se ei ollut alunperin edes rikki. Kullanvärisistä hedelmäpalleroista lähti purkaessa muutama irti ja pienissä lehdissä oli niin lyhyet rautalangat, ettei niitä saisi kiinnitettyä kauniisti. Nyt se ainakin oli rikki. Muovisia puolukanvarpuja piti kasassa aika monta pientä muoviosaa, joilla ei ollut nyt enää mihin kiinnittyä kun olin kiskonut ne irti muovitetusta rautalankapohjastaan. Oliko tässä yhtään järkeä? Tarvitsisinko kuumaliimaa? Oliko tämä maailman tyhmin idea? Yhdellä puolukanvarvun muovinipsulla sai kuitenkin kiinnitettyä aina kaksi lehdykkää toisiinsa ja helmillä saisi kiinnitettyä lehdet kranssiin. Helmet saisivat pelastaa tilanteen!

Helmiä omasta varastosta


Sommittelin lehdykät paperille, samalle, joka näkyy tuossa yläkuvassa. Kiinnitin ne sitten järjestyksessä kranssiin. Olen huomannut, että minun on syytä suunnitella etukäteen mitä teen. Silloin lopputuloskin on paljon parempi. Helmien kiinnityksen jälkeen oli satiininauhan vuoro. Tummanvihreä satiiininauha osoittautui väärän väriseksi, sillä sen myötä kranssista tuli liian tumma ja synkeä. Vaihdoin vihreän nauhan kullanväriseen joululahjanaruun.

Kullanvärisen lahjanarun jälkeen kranssi oli valmis. Ei enempää koristuksia, ei helmiä, eikä enää lisää värejä vaikka haluaisinkin usein laittaa kaiken hienon samaan pakettiin. Yksi taito käsitöissä on tietää, milloin on hyvä lopettaa. Minun ei ole aina helppoa huomata milloin työ on valmis ja milloin lipsun ylityöstämisen puolelle.  

Tarkkaavaiset lukijat varmasti huomaavat, että työkuvissa ei ole kuin neljä  joulukoristetta. Viides koriste on kermanväriseen mekkoon puettu kangasenkeli, joka pääsee toiseen työhön. Tästä työstä ja yli myös paljon pikku tilpehööriä, jolle löytyy kyllä käyttöä. Olen ajatellut tehdä vuodenaikanukkeja - muovinen havukranssipohja ja pyöreä koriste, jossa on punaisia helmiä pääsevät siihen projektiin. 

Ylijääneitä lehdyköitä ja nauhoja, kukkapohjia ja käpyjä.