A Circus Named Desire

Missä:Art Teatro Kustavissa, Salminiituntie 37

Milloin: Ensi ilta oli 7.7. 2016. Tästä linkistä  pääset katsomaan jäljellä olevat esitykset

Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus: Pauliina Räsänen

Komedia: Slava Volkov

Musiikki: Corinne Kuzma

Äänisuunnittelu ja projisoinnit: Joni Heinonen

Valot: ja Henri Hänninen

Esiintyjät:(aakkosjärjestyksessä) Fabian Galouye, Veera Kaijanen, Johanna Kohonen, Corinne Kuzma, Pauliina Räsänen, Saaga Volkova ja SlavaVolkov

Arvio: Kävin katsomassa esityksen torstaina 14.7. 2016. Lähdin Kustaviin Visit Turun järjestämällä bussikuljetuksella. Heillä on käytössään minibussi, johon pyörätuolia ei valitettavasti saa mukaan. Tällä kertaa apuvälineinäni olivat siis kyynärsauvat ja avustaja mukana. Avustajan saa mukaan matkaan avustajakortilla.

Matka sujui oikein mukavasti, kiitos siitä kuljettajallemme Eino Roosille. Voin lämpimästi suositella lippu + matkat + kakku ja kahvi -kombinaatiota, jonka varasin Visit Turun nettisivujen kautta. Matkalle lähdettiin näppärästi Aurakadun turistibussipysäkiltä. Auto ja kuljettaja odottivat meitä näytöksen ajan, joten paluukyyti Turkuun oli valmis heti kuin mekin olimme. Ajomatkan jälkeen saavuimme SirkusStudiolle, joka on korkea hirsirakennus. Tilan korkeus mahdollistaa huikeat trapetsiesitykset ja muut korkeutta vaativat taiteilut.

Kuva: Ruut Hokkanen / ArtTeatro

SirkusStudioon mahtuu 150 ihmistä katsomoon tai noin sata ihmistä pöytien ääreen. Katsojat ovat koko esityksen ajan varsin lähellä esiintyjiä. Itse istuin aika takarivissä, mutta silti osan aikaa esiintyjät olivat aivan kosketusetäisyydellä. Se tuo kyllä oman lisämausteensa esitykseen, kun pääsee ihan läheltä seuraamaan tasapainon ja kehonhallinnan taidonnäytteitä. Esityksessä oli myös hienosti otettu huomioon lapsikatsojat, jotka pääsivät ensimmäisille riveille, jotta näkisivät paremmin. Taitelijoiden kanssa sai myös jutella näytöksen jälkeen.

A Circus Named Desire kertoo tunteista ja unelmista. Lavan taakse heijastetaan mustavalkokuva/- seepiakuvavideota esiintyjistä ja ohjelmanumeroiden nimet. Katsottavaa on monessa paikassa: ensin on varsinainen lava ja lavan taakse heijastetut kuvat. Trapetsi ja nuorallakävelyt tulevat keskikäytävälle, jota molemmin puolin yleisö on. Musiikista vastaa ranskalainen Corinne Kuzma, joka soittaa tuttuja chansoneita muun muassa Edith Piafilta sekä omia sävellyksiään. Musiikki tukee esityksen tunnelmia hienosti.

Kuva: Ruut Hokkanen /ArtTeatro

Parhaiten tiivistän esityksen näin: huikeaa ja välillä henkeäsalpaavaakin taituruutta, kun sitä jännittää esiintyjän puolesta, että pysyyhän tuo varmasti tuolla. Hämmentyneisyyttä siitä, miten jotkin temput ovat edes mahdollisia. Ihastusta siitä, että noin taitavia ihmisiä on . Mitä sitä turhaan analysoimaan -- tämä on parasta kokea! Kotiin päästyä oli onnellisen pöllämystynyt olo. On päässyt kokemaan ja näkemään jotain ainutlaatuista.

Kuva: Ruut Hokkanen / Art Teatro

Esteettömyys: SirkusStudio ei valitettavasti ole esteetön, mutta jos vain pystyt kävelemään portaat ylös ja alas, niin pääset kyllä näytökseen. Portaat ylöspäin pääsin itse ja alastuloon sain apua itse esiintyjiltä.

Koetin miettiä erilaisia ratkaisuja, miten tuonne parhaiten pääsisi. Pyörätuolissa olevan lapsen voisi ehkä ottaa syliin ja kantaa yläkertaan ja sitten tuoda tuolin perästä. Ehkä. Pyörätuolissa olevan aikuisen kantaminen on taas toinen juttu. Kuka kantaisi, kun kannettavaa voi olla 40 kilosta reippaasti yli sataan kiloon. Ei ole myöskään tarkoitus että liikuntaesteisen henkilön saapumisesta saliin tulisi täällä tai missään muuallakaan erillinen ohjelmanumero. Näppärin ratkaisu, minkä keksin on seuraavanlainen: ArtTeatron väen voi kutsua esiintymään  jo valmiiksi esteettömään paikkaan. Miten olisi vaikkapa Ruusukorttelin juhlasali?

Keskiaikaiset turnajaiset

Missä: Tuomiokirkontorilla Åbo Akademin päärakennuksen edessä.

Milloin: 30.6. - 3.7 2016. Keskiaikamarkkinat menivät tältä vuodelta. Tästä linkistä näet kuitenkin, missä Rohan Tallit seuraavan kerran esiintyy.

Mitä: Upea kokonaisuus, johon sisältyi kaunista ja huikeaa katsottavaa sekä paljon tietoa keskiaikaisista turnajaisista. Auringossa kiiltäviä haarniskoita ja komeita brokadeita hevosilla. Tiesitkö, että haarniskan sisälämpötila nousee 75 asteeseen? Peitsi painaa kahdeksan kiloa ja ratsukot kohtaavat toisensa 80 kilometrin tuntivauhdissa? Peitsen osumisvoima on siinä 650 kiloa.

Ohjelmanumeroihin kuuluivat muun muassa peitsitaistelu, esineiden poimimista maasta heittokeihään avulla sekä melee, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lähitaistelua, jossa ei ole tarkoitus vahingoittaa vastustajaa vaan osoittaa taitojaan pudottamalla vastustajan kypärän päälle asetettu sulkapäähine.

Melee Wiktionaryssa englanniksi.

Vasemalla sir Nuotio, oikealla sir Bernardez

Turnajaisia katsellessani kiinnitin huomiota siihen, että ritarit ja ritaritar istuivat satulassaan kuin liimattuna eivätkä peitsien osuessa kilpeen huojahtaneet hallitsemattomasti mihinkään suuntaan. Tämä johtuu varmasti rautaisesta taidosta mutta myös siitä, että sotaratsastuksessa on erilainen istunta ja erimallinen satula kuin koulu - tai esteratsastuksessa. Tästä linkistä voit lukea lisää keskiaikaisesta ratsastustaidosta.

Tapahtuman esteettömyys: Tähän maastotyyppiin ja markkinoiden ihmispaljouteen en uskaltaisi enkä uskaltanut lähteä kyynärsauvojen kanssa. Olin jälleen siis matkassa manuaalipyörätuolin kanssa. Lukijani, jos sinulla on sähköpyörätuoli ja kokemusta Tuomiokirkontorin alueesta ja Keskiaikamarkkinoilla kulkemisesta, laita kommenttia kommenttiboksiin, niin lisään tiedot sivulleni.

Turnajaisalueelle en olisi päässyt ilman puolisoani, joka avusti minua. Turun Akatemiantalon ympäristö ei ole esteetön, ja turnajaisalueelle osui myös mielestäni pyörätuolille kaikkein hankalinta maastoa, nimittäin nupukiveä. Tämän lisäksi pyörätuolia pitää hetken matkaa vetää syvähkössä hiekassa, mikä on raskasta. Tähän olisimme halutessamme saaneet lisäapua. Pyörätuolin paikka oli katsomorakennelman vieressä. Paikalta näki hyvin noin puolet turnajaiskenttää, loppu jäi toisten katselijoiden varjoon. Kurkottelemalla toki näki enemmän. Ehkä jatkossa minulla kannattaisi olla mukana joku korotustyyny pyörätuoliin. Teattereissa on vain niin monenlaista katsomoa, että ei kaikkeen osaa varautua. Aika moniin katsomoihin pystyn sen muutaman askelen kävellen siirtymään, mutta tähän en. Ensimmäinen porras oli arviolta noin 60 cm korkeudella, samankorkuiset välit olivat myös muissa portaissa.

Itse katsomorakennelma tuntui olevan hieman hankalalta lähestyttävä useille katsojille. Kaiteet olisivat varmaan auttaneet asiaa, mutta en tiedä, mihin niitä tuontyyppisissä rakennelmissa voi kiinnittää. Toinen mikä voisi auttaa olisi joku "virallinen auttaja" henkilökunnasta, mutta siinä voi tulla vastaan se, että ihmiset eivät ehkä halua ottaa vastaan apua.